Nyt se on valmis!

Keväällä 2019 kerroin teille Lapin amk:n opinnäytetyöprosessista. Silloin toukokuussa tuskailin oparini suunnitelman kimpussa ja esitin kuvasarjan, jonka arvelin ilmentävän etenemistäni. Siis ensin umpihanki ja umpikuja, sitten jyrkät portaat, joiden katsominenkin tuntuu epätoivoiselta, ja loppumatka on kaunista ja sileää polkua kohti päämäärää. Päämäärää, jota ei vielä näy, mutta kyllä se siellä on.

Pääsääntöisesti näin homma toteutui. Paitsi, että ei se polku ehkä noin selkeä ollut. Matkalla oli myös kuoppia, kiviä, mäkiä ja mutkia. Mutta silti se oli polku, joka johti perille; valmiiseen opinnäytetyöhön. Turvana olivat reittimerkit ja opastus, jotka johdattivat eteenpäin. Kiitos siitä opinnäytetyöni ohjaajille, Juhalle ja Katjalle Metsähallituksesta, sekä kärsivällisille opettajille. Vaikka välillä olikin hetkiä, jolloin suunta oli epävarma, ei varsinaista eksymisen vaaraa ollut näkyvissä.

Oparin suunnittelu siis alkoi, kun aloitin harjoitteluni Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Koko kesän keräsin tietoa ja kokemuksia puistosta, sen reiteistä, palveluvarustuksesta ja toimintaympäristöstä. Sain tilaisuuden koluta polut ympäriinsä sekä tutustua luontokeskuksen toimintaan ja asiakaspalveluun. Homma oli niin mukavaa, että välillä podin siitä jopa huonoa omatuntoa.

Harjoittelun päätyttyä elokuussa, alkoi varsinainen opinnäytteen työstäminen. Silloin oli myös jo selkiytynyt työn aihe ja otsikko: Pyhä-Luoston kansallispuiston kesäretkeilyreittien palvelukonsepti. Kaavioina prosessi näytti suurin piirtein tältä:

Palvelukonseptilla tarkoitetaan palvelun kokonaiskuvausta tai luonnosta, jossa käydään yksityiskohtaisesti läpi palvelun keskeinen idea. Konseptoinnilla pystytään luomaan yhteinen näkemys palvelusta, kuten kenelle palvelu on tarkoitettu, mitä hyötyä siitä on, miten palvelua käytetään ja lopulta mitä resursseja tarvitaan kaiken tämän tuottamiseksi.

Tehtäväkseni annettiin kansallispuiston kesäreittien kehittäminen. Toimeksiantaja oli aloittanut ideoinnin jo vuonna 2013, työnimellä ”Pyhiinvaellus”. Nyt tehtävänanto sisälsi ajatuksen siitä, että Pyhän ja Luoston yhdistävä reitti on mahdollista ja järkevää palastella teemoiteltuihin osioihin. Tähän lähtökohtaan aloin etsiä perusteita, näkökulmia ja ratkaisuja.

Toimeksiantajan toiveena on saada kansallispuistoon tunnettu ja houkutteleva reittituote, samaan tyyliin kuin Karhunkierros Oulangalla. Pyhä-Luoston kansallispuiston vetovoimatekijöitä ovat monipuolinen luonto ja reitistö, maisemat ja kuvaukselliset kohteet sekä laaja palveluvarustus. Nykyisellään alue on vakiintunut ja tunnettu, mutta varsinainen brändituote puuttuu, minkä vuoksi Pyhä-Luosto jää monien tunnetumpien kansallispuistojen varjoon.

Toiseksi tavoitteena on kesämatkailun kehittäminen. Kesän merkityksen nostaminen on yksi Lapin matkailun kärkitavoitteista, johon myös Luontopalvelut on osaltaan sitoutunut. Nykyisellään Lapissa talvisesongin osuus on yli 75 % matkailijoiden kokonaismäärästä.  Kesällä 2019 kasvu on ollut noin 7 %. Kesämatkailun kehittäminen ja sen avulla matkailijamäärien lisääminen on ainoa mahdollisuus tehdä matkailusta ympärivuotista ja kannattavampaa. Ympärivuotisuuteen satsaaminen on osaltaan ratkaisu vastuullisuuden ja kestävyyden osa-alueiden kehittämiseen.

Kolmanneksi yrityksille halutaan tarjota puitteita reittiin tukeutuvien palveluiden kehittämiseen. Metsähallituksen tehtävänä on suojata luontoa, mutta myös yleishyödyllisenä toimijana luoda mahdollisuuksia alueen yrityksille hyödyntää luontoa vastuullisesti. Luontomatkailu yleensäkin hyödyttää eniten paikallistalouksia alueilla, joilla on riittävästi yksityistä palvelutarjontaa. Kansallispuisto on tärkeä vetovoimatekijä matkailualueella, varsinkin sulanmaan aikana, ja puiston kävijät käyttävät euroja mm. majoitukseen, ruokaan, kylpyläpalveluihin, ja aktiviteetteja tarjoaville yrityksille. Hyvät palvelut pidentävät kävijöiden viipymää, jolloin päästään suurempaan käyttöasteeseen ja kannattavuuteen. Tietenkin on myös ekologisempaa pysytellä samassa kohteessa, kuin ajella autolla ympäriinsä.

Luonnollisesti tavoitteena on myös kävijöiden tarpeisiin vastaaminen. Retkeilytilastoissa on nähtävissä päiväretkeilyn voimistuminen. Vaikka vaellusharrastus kasvattaakin suosiotaan, yhä useampi arvostaa mukavuuksia ja vetäytyy nukkumaan sisätiloihin ja palveluiden äärelle. Lisääntyneet kävijämäärät luovat painetta viedä tuotekehitystä suuntaan, joka tukee luonnossa pistäytymistä.

Virkistyskäyttöä ja luonnonsuojelua voidaan sovittaa yhteen vähentämällä virkistyskäytön haitallisia vaikutuksia luontoon. Tämä tapahtuu rajaamalla rakenteet ja reitit lähelle toisiaan ja parhaiten kulutusta kestäville alueille. Toisaalta keskittäminen voi aiheuttaa tyytymättömyyttä: kansallispuistokävijät eivät arvosta ruuhkaisia alueita, ja monet erämaista luontoa etsivät pitävät hyvänä sitä, että retkeilyreiteillä on vähän tai ei ollenkaan hoidettuja rakennelmia. Virkistyskäytön ohjaus on kuitenkin välttämätöntä, koska kansallispuistojen suosio retkeilyalueina kasvaa jatkuvasti. Kun kävijöiden arvostukset tunnetaan, heitä voidaan pyrkiä ohjaamaan alueille, jotka on suunniteltu kestämään kulutusta.

Opinnäyteprosessin aikana piti päättää, mitkä ovat kehittämistyön lähestymistavat ja menetelmät. Vastaukseksi kiteytyi konstruktiivinen tutkimus ja palvelumuotoilu. Konstruktiivisella tutkimuksella tuotetaan ratkaisu todelliseen ongelmaan siitä kootun tiedon avulla. Palvelumuotoilu taas on käyttäjäkeskeinen toimintojen kehittämisen muoto, jossa pyritään asiakaskokemuksia tutkimalla muotoilemaan palveluita. Oleellista on organisaation ulkoisen kokemuksen ja mielipiteiden selvittäminen.

Päädyn käyttämään palvelumuotoilun työkaluja niin paljon kuin mahdollista. Käytännössä tämä tarkoitti mm. työpajoja asiantuntija- ja asiakaspalveluhenkilöstön kanssa, sekä havainnointia reiteillä ja asiakaspalvelutilanteissa. Siis ihmisten töiden häiriköintiä ja kyttäämistä sekä retkeilijöiden vakoilua maastossa. Hauskaa ja tuloksellista. 

Palvelumuotoilun työkaluihin kuuluu tärkeänä mallintaminen ja testaaminen. Tätä toteutin käyttämällä testaajina itseäni ja kavereitani. Sivumennen sanoen, he luultavasti jo kyllästyivät koko aiheeseen. Joka tapauksessa, sain hyviä ja valaisevia kokemuksia retkeilyreitin kokonaisuudesta ja osista sekä opastusmateriaaleista.

Uskon tuottaneeni hyvän määrän käyttökelpoista materiaalia toimeksiantajalleni ja tiedän oppineeni itse paljon opinnäytetyöstä. Tehtävänanto oli haastava mutta mielenkiintoinen, ja antoi aihetta henkilökohtaisiin pohdintoihin luontomatkailun tulevaisuudennäkymistä ja vastuullisuuden toteutumisesta. Näistä kerron teille myöhemmin lisää.

Terveisin

Restonomiopinnostani voit lukea lisää mm. näistä:
Mietteitä ammatinvaihdosta
Restonomiopinnot - itsenäisen opiskelun ihanuus ja kurjuus
Restonomiopintojen työharjoittelu
Opiskelijan elämää



Lähteet:
Airas, E-M. 2013. Vaellusreitin tuotteistaminen, Case ”Pyhiinvaellus”. Mikkelin ammattikorkeakoulu. Kulttuurituotannon koulutusohjelma. Opinnäytetyö.
Juutinen A., Kosenius A-K., Mäntymaa E., Ovaskainen V. & Tyrväinen L. 2014. Virkistyspalvelujen taloudellinen arvo. Teoksessa L. Tyrväinen, M. Kurttila, T. Sievänen & S. Tuulentie (toim.) Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 
Luiro S. 2019. Lapin Liitto. Viisas kasvu: Lapin Matkailustrategia 2020-2023. Pu-heenvuoro Lapin Matkailuparlamentissa 27.9.2019.
Maijala R. 2018. Palvelukonsepti, ideoista kokonaisuudeksi. http://www.palvelupolkuja.fi/ideointi/palvelukonsepti-ideoista-kokonaisuudeksi/.

Ojasalo K., Moilanen T. & Ritalahti J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Helsinki: Sanoma Pro.

Paso, J. 2019

Vatanen E., Ovaskainen V. & Hyppönen M. 2014. Luontomatkailu alue- ja paikallistaloudessa. Teoksessa L. Tyrväinen, M. Kurttila, T. Sievänen & S. Tuulentie (toim.) Hyvinvointia metsästä. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.