Nordkappiin ja takaisin

Minun on häpeäkseni tunnustettava, että en ole juurikaan reissannut Norjassa. Tyttäreni Monde yllätti minut kertomalla aikeistaan lähteä opiskelukavereidensa kanssa muutaman päivän automatkalle Pohjois-Norjaan. Hän ei ollut aiemmin osoittanut kiinnostusta siihen ilmansuuntaan. Muutuin heti kateudesta vihreäksi. Kateus syveni jatkuvasti, kun tytär lähetteli hienoja valokuviaan matkan varrelta. 

Tässä nuorten naisten kokemuksia pohjoisen Road Tripiltä:

Syysloma starttasi hyvissä tunnelmissa. Olimme kaveriporukan kanssa suunnitelleet reissun, jonka reitti kulki Kilpisjärven kautta Tromssaan ja sieltä Altaan. Altasta pyrähdettäisiin päivämutka Nordkappissa. Yöpymispaikat olimme varanneet yhdeksi yöksi Kilpisjärvelle ja Tromssaan, ja kahdeksi Altaan. Matkaa tehtiin henkilöautolla ja kilometrejä kertyi lopulta n. 2000.

Matka alkoi Rovaniemeltä ja Kilpisjärvellä pysähdyimme yöksi. Siellä tavoitteena oli kavuta Saana-tunturin huipulle katselemaan maisemia. Samalla tuli testattua uusittu reitti ja sinne rakennetut uudet portaat. Maisemat olivat uskomattoman hienot. Portaat olivat surkeat. Ne oli tehty sileäksi hiotusta kivestä, ja olivat todella liukkaat. Yksi seurueemme jäsen kaatuikin portaissa, eikä itsellänikään ollut kippaaminen kaukana. Oltiin myös vähän pettyneitä siitä, ettei reitillä ollut tulistelupaikkaa. Makkarat jäi sillä reissulla paistamatta. 

Seuraavana päivänä käännettiin nokka kohti Tromssaa. Matka kesti useita tunteja, mutta sen varrella pysähdyimme ihailemaan Rovijoen vesiputousta, joka tunnetaan myös Morsiushuntuna. 

Tromssan kaupunki on infrastruktuuriltaan todella erikoinen. Se sijaitsee eräänlaisella saarella, jossa kaupunki alkaa rannasta ja nousee todella jyrkästi kohti keskikohtaa. Saimme melko lailla täyden käsityksen kaupungista, sillä sen vierellä kohoavan vuoren päälle pääsee gondoli -hissillä. Sinne noustiinkin ensimmäisenä, kun Tromssaan saavuttiin. Kadut olivat kapeita ja aivan erikoisen jyrkkiä. Kaiken lisäksi koko kaupungin alla kulkee maanalainen tunneliverkosto, jonka kautta pidemmät matkat taittuvat nopeammin. Maanalaisiin tietunneleihin on liitetty myös valtava parkkihalli. Kaupunki oli todella kaunis, vierivieressä vanhoja ja uusia taloja. Vanhojenkin talojen alakertoihin oli sijoitettu moderneja liiketiloja, mikä näytti erikoiselta.

Tromssassa olisi hyvin viihtynyt toisenkin päivän, mutta suuntasimme Altaan. Matkalle mahtui kilometrien lisäksi kaksi autolauttaa. Saavuimme perille, kiersimme hieman kaupunkia, ja palasimme pian majoitukselle nukkumaan. Seuraavana päivänä oli nimittäin määrä herätä aikaisin ja lähteä ajamaan kohti Nordkappia. 

Nordkappiin vievä tie oli aivan kauhea. Jatkuvalla syötöllä mutkia ja mäkiä, joitten taakse ei näe, ja tie oli lisäksi todella kapea. Jännittävin osa oli, kun ajoimme 7 kilometrin pituiseen tunneliin, joka kulki meren alla saarelle, jossa Nordkapp sijaitsee. Saarella tie oli edelleen kapea ja arvaamaton, mutta lisäksi jäässä. Elettiin jännittäviä aikoja. Saavuimme kuitenkin ehjänä perille, ja olihan kokemus hieno. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että on hienoa sanoa, että on tullut Nordkappissa käytyä, mutta ei sinne ihan heti ole tarvetta mennä takaisin. Pienessä keskuksessa oli jonkinlainen museo ja hieman nähtävää, mutta ei juurikaan kummempaa. Kokemus oli pääasia. Ja oli myös hienoa tuijottaa maisemia merelle.

Matkan alussa olin huolissani autossa vietetyistä tunneista; ehtisikö mitään nähdä ja kokea. Huoli osoittautui turhaksi, sillä autosta näkyviä maisemia ei kyllästynyt missään vaiheessa katselemaan. Itse olen autossa istuessa helposti nukahtavaa sorttia, mutta tällä reissulla ei uni tullut kilometrejä taittaessa. Koko matkan ajan meillä oli onni mukana sään suhteen, sillä melkein joka päivä oli kirkasta ja aurinkoista. Pääsimme ihailemaan maisemia oikein kunnolla. 

Reissu sujui hyvin, ja totesimme Pohjois-Norjan ja Euroopan mantereen äärilaidan olevan vierailemisen arvoinen paikka. Oli ihanaa lähteä, ja kuten aina; hieman ihanampaa palata, mukana uusia kokemuksia. 

Terveisin

Monde