Hamningberg - Lohikäärmeen vartioima kylä maailman laidalla
Varangin niemimaa sijaitsee Pohjois-Norjassa, Barentsin meren rannalla. Sen äärimmäisellä laidalla on Vardön kaupunki, mutta kaikkein koillisin kolkka on Hamningbergin kylä.
Maailman laidalle johtaa
uskomattomin tie, mitä koskaan olen nähnyt. Yhden auton levyinen väylä
mutkittelee 40 kilometrin matkan Vardöstä Hamningbergiin kallioiden ja meren
välissä. Noin 440 miljoonaa vuotta vanhat sedimenttimuodostelmat tekevät
ympäristöstä henkeäsalpaavan upean ja pelottavan. Jossain maailman syntyhistorian
yhteydessä olleessa valtavassa mullistuksessa ovat kalliokerrokset nousseet
pystyyn muodostaen surrealistisen, aggressiivisennäköisen maiseman. Vaikuttaa
siltä, kuin ajaisi aikojen alussa nukahtaneen lohikäärmeen päällä. Lohikäärmeen,
joka voi herätä minä hetkenä tahansa…
Tosiasiassa suurempi haaste kuin muinaisen
hirmuolennon mahdollinen läsnäolo on tien kapeus ja mutkaisuus. Siellä täällä sijaitsevat ohituslevennykset
eivät tuo kovin suurta turvallisuuden tunnetta, ja minkäänlaisia kaiteita
norjalaiset eivät ole katsoneet tarpeelliseksi rakentaa. Kalliopaasien taakse
kääntyvissä mutkissa tietä on vähän levennetty niissä paikoissa, joissa tila
antaa myöten. Neljäkymmentä kilometriä tällä tiellä vaatii aikaa ja hyviä
hermoja, mutta on vaivan arvoista.
***
Hamningberg on joskus ollut yksi Itä-Finnmarkin
suurimmista kalastajakylistä. Nykyään sitä kuvatan paikaksi, jossa sotia
edeltävä kalastajakylämiljöö on säilynyt täydellisimmin Finnmarkissa.
1500-luvulta lähtien kyläläiset ovat hyödyntäneet Barentsinmeren runsaita saaliita ja kalastus kukoisti. Vanhat turvekattoiset venäläisten (pomorien) kauppavarastot seisovat edelleen kalastajakylän keskellä. 1700-luvulta 1920-luvulle pomorit tulivat Finnmarkiin harjoittamaan kaupankäyntiä ja vaihtamaan kalaa viljaan ja puutavaraan.
Pienet kalastusveneet voitiin vielä
vetää maihin hiekkarannalle, mutta alusten koon kasvaessa tuli sataman
kehittämisestä kylälle elämän ja kuoleman kysymys. Tilannetta yritettiin
parantaa vuonna 1925 valmistuneella aallonmurtajalla, mutta pysyvää ratkaisua
sekään ei tarjonnut. Vuonna 1957 Norjan suurkäräjät päätti kehittää satamaa ja
11 vuotta myöhemmin se pyörsi päätöksensä: uutta satamaa ei rakenneta. Hamningbergin
kylä tyhjennettiin ja suljettiin talvella 1965. Neljä eläkeläistä sinnitteli
vuoteen 1978 asti viimeisinä ympärivuotisina kalastajakylän asukkaina.
Toisen maailmansodan aikaan kylän viereisellä Hardbakken-vuorella saksalaiset käyttivät sotavankeja ja paikallisia työvoimana rakentaessaan rannikkolinnaketta valvomaan laivaliikennettä Venäjältä ja Venäjälle. Bunkkereiden jäännökset ovat edelleen näkyvissä. Kylä jäi saksalaisilta polttamatta kiireellisen lähdön vuoksi. Tarina kertoo, että jopa ateriat jäivät lähdön tuoksinassa liedelle ja ruuat paloivat, kylä ei.
***
Ensimmäistä Norwegian Society for
Sea Rescuen (NSSR) laivaa, RS 1:tä, kipparoi Nikolai Anthonisen ja sen satama
oli Vardö. Toukokuun 20. päivä vuonna
1894 alus kutsuttiin ensimmäiseen pelastustehtäväänsä.
Lumimyrsky oli puhjennut, ja
Hamningberissä kalastajat veneineen olivat vaarassa. Kalastussesonki oli
parhaimmillaan ja sataman edusta täynnä veneitä, jotka eivät päässeet maihin.
Vardössä satamapäällikkö sai hälytyksen sähkeellä, ja ilmoitti tilanteesta
Nikolai Anthonisenille, Colin Arherin kipparille. Hamningsberiin ei ollut
olemassa helppoa reittiä surkeassa säässä ja huonossa näkyvyydessä. Kuitenkin
Anthonisen päätti yrittää. Noin seitsemän tuntia myöhemmin Colin Archer oli
pelastanut 22 ihmistä. Mutta ilmoituksia hädässä olevista merenkulkijoista tuli
lisää, ja Anthonisen lähti Vardöstä uudelleen. Seuraavana aamuna 14 ihmistä
lisää oli pelastettu. 85 venettä Hamningsberissä oli tuhoutunut, mutta ilman
pelastuslaivaa tilanne olisi ollut paljon pahempi. Yhtään ihmishenkeä ei
menetetty myrskyssä.
Tämä tarina tunnetaan Norjassa hyvin, koska tapahtuma oli pelastuslaivojen tulikoe. Siitä voi myös päätellä, kuinka haavoittuvaisia Finnmarkin kalastuskylät olivat ilman turvallista satamaa. Täällä ihmiset elivät kalastajien Eldoradossa, mutta samaan aikaan myös arktisen Jäämeren säiden ja myrskyjen armoilla. Lopulta huono satama koitui kalastajakylän tuhoksi.
***
Poismuutosta huolimatta monet Hamningbergin asukkaista säilyttivät talonsa ja kotinsa. Silminnähden hyvässä kunnossa olevat rakennukset ovat kesäasuntoina. Kylän keskellä on viimeinen kalojen vastaanottorakennus, jossa nykyään sijaitsee viehättävä kahvila. Kylänraitin alkupäässä on yleinen pysäköintipaikka, jonne vierailijoiden autot suositellaan jätettäväksi, jotta turismin rasitus asukkaille ja luonnolle jäisi mahdollisimman pieneksi.
Rauhallinen kävely maailman laidalla on elämys, jonka haluaisin kokea joskus uudelleen. Myös yöpyminen houkuttelee paikassa, jossa aika tuntuu pysähtyneen.
Terveisin
Lähteet:
Hamningbergin opastetaulut
https://docplayer.fi/1548288-Tervetuloa-varangille.html
Kommentit
Lähetä kommentti