Opiskelijan elämää

Tarkoitukseni oli kertoa teille tämän viikon runsaista kulttuuririennoista. Olin suunnitellut osallistuvani Rovaniemi -viikon tapahtumiin, jotka olivat ennennäkemättömän mielenkiintoisia. Mutta sitten iski flunssa, lenssu, räkätauti, enkä jaksanut lähteä mihinkään tarjolla olevaan taidepläjäykseen. Pettymys oli suuri, ja päätinkin painua mökille viikonlopuksi. Missasin siis myös Taiteiden yön. Erityisesti olisin halunnut mennä Kauppayhtiölle katsomaan P*skojen Youtube-videoiden raatia.

Koska näin kävi, päätin kirjoitella opiskelijan elämästä ja opiskelijaelämästä. Ensimmäistä elän ja toista en ole vielä aloittanut. Tai oikeastaanhan elin opiskelijaelämäni jo 80 -luvulla, silloin kun Kuopion Kaupunginhotellissa soi Dingon Autiotalo. Tuohon aikaan ei vielä oltu keksitty opiskelijoiden haalareita ja tällä uudella kierroksella en ole sellaista hankkinut. Viime viikolla kuitenkin ostin ensimmäisen haalarimerkin.

Tällä viikolla tapahtui sitten se, mitä olen pelolla kaksi vuotta odottanut. Oikeuteni opiskella työttömyyspäivärahalla päättyi. Ansiosidonnainenhan loppui jo joulun aikoihin, ja puolisen vuotta on kulunut iloisesti Kelan peruspäivärahasta nauttien. Ei ole tarvinnut viettää leveää elämää, mutta kuukausittain olen roposeni saanut.

Työttömyyspäivärahalla saa opiskella kaksi vuotta. Tämä aika ei mitenkään riipu siitä, kuinka kauan kyseiset opinnot kestävät. Restonomiksi valmistuu kolmessa ja puolessa vuodessa, jos noudattaa suunniteltua aikataulua. Minä en ole noudattanut, vaan olen pitänyt tiukkaa tahtia ja valmistuminen häämöttää ensi joulun paikkeilla. Siis kaksi ja puoli vuotta aloittamisen jälkeen.

Nopeasta etenemisestä ja hyvistä arvosanoista ei palkita tässä raha-asiassa millään lailla. Kaksi vuotta tuli täyteen syyskuun alussa ja oli keksittävä toinen keino rahoittaa opinnot. Nyt kuulen jonkun sanova: ”Mene töihin!” Olen kyllä työpaikkahakemuksia lähettänyt, mutta vielä ei ole tärpännyt. En myöskään haluaisi yhtään pidentää opiskeluaikaani, vaikka koulusta kovasti pidänkin. Toivoisin mahdollisimman pian voivani hakea töitä valmiina restonomina.

Ratkaisu oli ihan klassinen: opintoraha ja opintolaina. Nyt olen siis siinäkin suhteessa ihan oikea opiskelija. Tuntuu jotenkin erikoiselta. Sain ensimmäisen opintolainani maksettua pois 90-luvun alussa. Olo oli juhlava, kun viimeinen erä häipyi omalta tililtä pankin tilille. Tämä oli nyt tässä! Mutta eipäs ollutkaan. Nyt on uuden opintolainan vuoro.

Paljon on kuitenkin muuttunut. Ennen piti lainahakemuskaavake täyttää kuulakärkikynällä. Varasin silloin hommaa varten monta kaavaketta, sillä tiesin jossain vaiheessa tekeväni kirjoitusvirheen tai kirjoittavani jonkun asian väärälle riville. Ei kun uusi kaavake ja aloita alusta. Kun paperi viimein oli virheettömästi täytetty, piti hankkia siihen oppilaitoksen leimat ja kiikuttaa se pankkiin. Siis sinne Sodankylän pankkiin (opiskelupaikkani oli Kuopio). Sitä varten piti siihen aikaan pitää lainannostoloma ja matkustaa oman pankinjohtajan juttusille.

Nyt juttu tuntui käsittämättömän helpolta. Hakemus täytettiin netissä. Kun hyväksyntä tuli Kelalta, oli seuraava osoite pankinkin nettisivut. Helppoa! Tällä viikolla olivat lainarahat tilillä. Ennenaikaan Kuopiossa olisin lähtenyt siltä istumalta Henry`s Pubiin juhlistamaan asiaa. Nyt uskalsin käyttää osan veronpalautusrahoista ostaakseni käytetyn aggrekaatin mökille…

Onneksi peruspäivärahalla sinnittely on valmentanut minut hyvin tähänkin opiskelijan elämään. Käyttörahatilanne ei juurikaan muuttunut. Nyt vaan hankkimaan opiskelijakorttiin tämän lukuvuoden tarra. Opiskelijakortilla saan mahtavat alennukset vaikkapa bussilipuista. Haalaritarran ompelen koulureppuun ja saan ehkä katu-uskottavuutta.

Opiskelu on oikeasti innostavaa ja motivaatio on edelleen vahva. Nyt jatkan opinnäytetyön tekemistä, ja myöhemmin syksyllä suoritan koulussa viimeiset kurssit. Kunhan nyt saan tämän nuhan paranneltua, niin saatan jopa osallistua johonkin opiskelijabileisiin.

Ilmoita ihmeessä, jos kuulet jostain minulle sopivasta työpaikaista, jonka avulla voin kartuttaa matkailualan työkokemusta ja pankkitilin saldoa.

Hyvää syksyä kaikille. Tämä oli nyt tämmöstä pientä ajatusten virtaa nuhaisilla aivoilla.

Terveisin