Kesän kuvat 2019

syyskuuta 23, 2019

Kesän kuvat 2019

Maanantaina 23.9. on syyspäivän tasaus. Päivä ja yö ovat yhtä pitkät ja syksy on saapunut. Huomenna yö on jo päivää pidempi, ja siitä eteenpäin pimeä aika pitenee pohjoisessa hurjin harppauksin. Nyt on hyvä aika panna pakettiin kesä 2019.

Tänä kesänä vietin paljon aikaa luonnossa, ehkä enemmän, kuin minään aikaisempana kesänä. Iso osa ajasta kului työharjoittelussa retkeillen Pyhä-Luoston kansallispuistossa, mutta tulihan sitä vapaa-aikaakin vietettyä metsässä, suolla, tunturissa ja järvellä.

Yritin myös treenata vähän valokuvaustaitojani. Innostukseni siihen hommaan tuppaa tulemaan aina puuskittain, joten taidot ruostuvat aina välillä. En tosin ole mikään mestarikuvaaja koskaan ollutkaan, mutta ihan siedettäviä otoksia saan aikaan. Ja ainakin yritystä on.

Tässä kuvakavalkadi viime kesältä. Mukaan pääsivät syystä tai toisesta aikaisemmin hylätyiksi tulleet valokuvat. Eivät välttämättä ne parhaat, mutta tavalla tai toisella merkitykselliset.

Aloitin kansallispuistoretkeni toukokuussa, jolloin monissa paikoissa tunturissa oli vielä lunta. Suurimman vaikutuksen teki Pyhätunturin kupeessa oleva Annikin lampi. Se on todella kaunis paikka vähän syrjässä retkeilyreittien suosituimmista osista. Hiljaisuus oli liki täydellinen.

Oravalampi sijaitsee Noitatunturin takana. Lammen takana kuusen siimeksessä joku tuijottaa…

Ukko-Luoston laella luonto on näyttänyt voimansa. Opasteviitoista ei ole talven jälkeen montaa ehjänä.

Mökkireissulla Kelontekemässä löysin aivan uuden huikean paikan: pitkän louhikkokurun aika lähellä kylää. Tätä kurua on aikoinaan käytetty poroaitana. Hämmästyttävää on, että paikalla ei ole nimeä, ei kartassa, eikä kenenkään tiedossa. Jos tiedät kanjonille nimen, kerro ihmeessä.

Mökin pihalla muurahaiset kiipeävät tikapuita pitkin…kuuseen?

Sattasvaara Sodankylän pohjoispuolella on ollut aikojen alussa tulivuori. Varmistin tiedon todenperäisyyden Pyhällä järjestetyllä geologisella retkellä. Vai onkohan se vieläkin oikea tulivuori? Ainakin näyttää siltä…

Heinäkuussa kiersin Anniksen kanssa Luoston takamailla kiertävän reitin. Yö oli järkyttävän kylmä ja ajoi meidät liikkeelle teltasta jo viideltä aamulla. Juuri silloin tuntuivat maisemat olevan parhaimmillaan.

Mökkijärvi Kelontekemässä näyttäytyi sekä utuisena että aurinkoisena.

Posiolla SuliTeikun kanssa retkeillessä ei maisemakuvauskohteista ollut puutetta. Mutta pitihän se takapuolikin ikuistaa.

Elokuussa sain tilaisuuden osallistua Pyhällä ohjattuun kasvienkuvausretkeen sekä syyskuussa geologiseen retkeen. Todella onnistuneita ja innostavia molemmat!

Syyskuussa on tullut aika viihtyä kaupungissa. Onneksi Rovaniemelläkin löytyy kuvauksellisia kohteita. Varhainen aamu on paras aika kameran kanssa heilumiseen.