Restonomiopintojen työharjoittelu

Restonomiopintoihin kuuluu luonnollisesti työharjoittelua. Tarkemmin sanottuna kaksi jaksoa: perusharjoittelu toisen lukuvuoden puolivälissä ja syventävä harjoittelu kolmantena vuonna. Perusharjoittelun kesto on 2 ja syventävän 3 kuukautta.

Ensimmäinen kesäloma opiskelijana oli pitkä ja alkoi niin aikaisin, että arvelin parhaaksi käyttää ajan hyödyksi. Suoritin siis perusharjoittelun jo kesällä ensimmäisen lukuvuoden jälkeen (2018) Lapin Amk:n Makke -hankkeessa. Makke on lyhenne nimestä ”Matkailualueen asiakaskokemuksen kehittämismalli”. Joo, melkoinen sanahirviö, mutta kiinnostava hanke, johon olin tutustunut jo aikaisemman oppimistehtävien yhteydessä. Hankkeen kohdealueina ovat Utsjoki, Pohjois-Sodankylä ja Ranua. Työtehtäviäni olivat mm. osallistuminen kohteiden identiteetin määrittelyyn työpajojen avulla, hankkeessa tuotettujen materiaalien koostaminen sekä avustavat tehtävät hankehallinnossa. Siis monipuolista ja mielenkiintoista hanketyöskentelyä.

Kevätlukukaudella 2019 totesin, että nopea opiskelurytmini oli pienoinen ongelma: en enää oikein löytänyt kursseja, joilla olisin voinut edistää opintojani. Onneksi kuitenkin syventävää harjoittelua varten vaadittavat opintopisteet tulivat täyteen, joten aloin miettiä harjoittelupaikkaa. 

Restonomikoulutuksen syventävän harjoittelun tavoitteet ovat kolmekohtaiset: vastuullisessa tehtävässä/esimiestehtävässä toimiminen, yrityksen tuloksellisen toiminnan rakentumisen tunnistaminen sekä oman uran suunnittelu ja verkostoituminen. Osaamista on lisättävä näillä kaikilla osa-alueilla. Lisäksi harjoitteluun pitää sisältyä työnantajan kanssa sovittava kehittämistehtävä. Toivoin myös, että saisin harjoittelupaikastani hyvän opinnäytetyöaiheen.

Lähdin etsintään työnhaku edellä. Palkan saaminen on aina mukavaa ja työjakson myötä olisi ollut myös mahdollista keskeyttää tuetun opinto-oikeuteni ajan hupeneminen. No, eihän sitä palkallista harjoittelua ollut tarjolla. Hain yhtä työtä, joka olisi ollut minulle aivan unelmaduuni, mutta en tullut valituksi. Kysyin siis harjoittelupaikkaa muilta minua kiinnostavilta työnantajilta: Metsähallituksen Luontopalveluista, Lapin Matkailuparlamentin järjestelyorganisaatiolta ja Sodankylän Elokuvajuhlilta.

Ensimmäiseksi tuli haastattelukutsu Metsähallitukselta. Olin jo aikaisemmin hakenut sieltä paria työpaikkaa, ja toivoin todella, että harjoitteluhakemukseni tärppäisi. Luonto-, hyvinvointi- ja kulttuurimatkailu ovat ominta alaani, ja juuri Metsähallituksen Luontopalveluissa näihin asioihin liittyviä työtehtäviä voisi olla tarjolla. Seuraavana päivänä sain kutsun myös Matkailuparlamentin haastatteluun. Haastattelut olivat peräkkäisinä päivinä, Metsähallitus ensin.

Pakko tunnustaa, että vähän jännitti. Hämmästyksekseni tajusin, että en koskaan ennen ole ollut varsinaisessa työhaastattelussa. Työpaikkani ovat aina osuneet minulle ilman kovin virallisia hakumenettelyjä. Valmistauduin siis haastatteluun huolella, hakemalla ja lukemalla netistä kaiken saatavilla olevan tiedon.

Haastattelu tapahtui Rovaniemellä Pilkkeessä. Pilke on Metsähallituksen toimitalo, aivan tiedekeskus Arktikumin vieressä. Tykkään puisesta rakennuksesta, joka ei ulkonäöltäänkään ole mikään tusinatuote. Olen käynyt siellä usein tutustumassa mielenkiintoiseen ja toiminnalliseen  näyttelyyn, sekä opiskeluprojektien yhteydessä. Myymälässä käyn säännöllisesti, sillä siellä on pitkään ollut kaupungin laadukkaimmat lahjatavaravalikoimat. Suosittelen tutustumaan, jos et ole vielä sitä tehnyt.

Haastattelun tuloksena minulle tarjottiin harjoittelua, jonka teema ja sisältö tuntuivat heti juuri minulle sopivilta, paremmilta kuin olin uskaltanut kuvitellakaan. Mitä pidemmälle keskustelumme eteni, sitä innostuneempi olin. Tämä on juuri sitä, mitä olen toivonut!

Peruin toisen haastattelun, siitä saa hienon harjoittelupaikan joku muu. Ilmoitin myös Elokuvajuhlille, että olen jo buukannut itseni muualle. Aloitin siis toukokuun alussa kolmen kuukauden syventävän restonomiharjoitteluni Metsähallituksen Luontopalveluissa. Ja kun harjoittelu on ohi, jatkan hommaa tekemällä opinnäytetyön.

Sain Pilkkeestä oman työpöydän, tietokoneen, ja sähköpostiosoitteen. Saan noutaa (huonoa) kahvia aulan helvetinkoneesta ja juoda sumppini katsellen upeaa jokimaisemaa. Saan yrittää tutustua ympärilläni oleviin uusiin ihmisiin. Saan opetella kulkemaan eksymättä sokkeloisessa toimistotalossa. Saan siis olla taas uuden äärellä.

Työhuoneen ikkunasta näkyy Ounasvaara, Kemijoki ja Arktikum. 

Harjoittelun tehtävistä kerron teille seuraavalla kerralla. Tulevien kuukausien aikana saatte lukea siitä vielä monesti!

Terveisin