Opinnäytetyö - uhka vai mahdollisuus?

Noin kuukauden päivät on agendallani ollut paitsi työharjoittelu myös opinnäytetyön aloittaminen. Viime viikot olen työstänyt oparisuunnitelmaa, joka on saatava valmiiksi ja palautettava tällä viikolla.

Opinnäytetyön tavoitteena on, että opimme suunnittelemaan, toteuttamaan ja raportoimaan tutkimus- tai kehittämishankkeen. Tätä varten osattava jäsentää työelämän kehittämistarpeita ja pystyttävä kehittämisessä soveltamaan opiskelusta omaksuttuja tietoja ja taitoja. Tarkoitus on, että kykenemme hallitsemaan projekteja, työskentelemään itsenäisesti ja vastuullisesti ja toimimaan yhteistyöverkostossa. Monethan noista on aika normaaleja työelämätaitoja. Sole mikhän, ei muuta ku alethan tekhen…

Meillä AMK:n opinnäytetyöprosessi on jaettu useampaan jaksoon, jonka kokonaisuus on 20 opintopisteen ”arvoinen”. Jaksot muodostavat ympäri vuoden etenevän non stop -jatkumon. Tämä tarkoittaa sitä, että koko jutun voi tehdä keskeytyksettä alusta loppuun, tai sitten vaiheittain niin, että välissä on taukoja. Tämän systeemin etu on siinä, että jokainen opiskelija voi ajoittaa oparinsa työstämisen itselleen sopivaan rytmiin. Rytmin suunnittelussa ja päätetyssä aikataulussa pysymiseen kannustetaan ja mahdollisissa ongelmissa autetaan.

Minä aloitin prosessin heti joulun jälkeen. Silloin suoritin 5 opintopisteen kurssin nimeltään Kehittävä opinnäytetyö ja asiantuntijaviestintä. Sisältönä oli tiedonhaku, asiatekstin tuottaminen ja tulevan aiheen jäsentäminen. Tämän jälkeen pidin oparissa taukoa ja keskityin muihin kursseihin. Seuraavaksi aloitin huhtikuun lopulla nyt meneillään olevan Opinnäytetyön suunnittelun. Suunnitelman palauttamisen jälkeen pidän taas paussin ja aloitan varsinaisen työstämisen elokuussa, kun harjoitteluni päättyy.

Torstaina olin kuuntelemassa juuri valmistuneiden opinnäytetöiden esittelyjä. Koulussamme on luovuttu perinteisistä seminaareista ja homma toteutetaan Pop up Oparina. Siinä opiskelija tekee valmiista opinnäytetöistään tiivistelmän posterimuotoon. Posterit laitetaan esille eri puolille tilaa, kuulijat kulkevat posterilta toiselle, ja heille esitellään kunkin työn ydinkohdat. Aikaa esittelyyn on noin 5-10 minuuttia. Mukana yleisössä on usein myös toimeksiantajien edustajia. Tilaisuus on hyvin vapaamuotoinen ja on aivan sallittua viihtyä pitempään jonkin aiheen parissa ja jättää jokin muu vähemmälle huomiolle. Mielestäni tämä on loistava tapa tutustua valmiisiin töihin, sen sijaan että istuttaisiin auditoriossa torkkumassa.

Torstain ohjelmaan kuului myös tulossa olevien opareiden suunnitelman esittely muille samassa vaiheessa oleville sekä ohjaaville opettajille. Siis myös minun suunnitelmani. Tätä varten olin valmistanut infograafityyppisen koonnin, jossa kerroin kuka on toimeksiantaja, mikä on tutkimukseni lähestymistapa ja metodit sekä tärkeimmät asiasanat. Sitten näytin kuvion työni etenemisen vaiheista.

Suunnitelma teko ei todellakaan ollut helppoa, päinvastoin välillä aika tuskaisaa hommaa. Kuinka kertoa toisille jostain sellaisesta, joka on itsellekin vielä pelkkä jäsentymätön möykky erilaisia huomioonotettavia yksityiskohtia? Toki tiesin jo entuudestaan sen, että epävarmuutta on siedettävä ja ajatukset selkiävät, kun ne pakottaa esiteltävään muotoon. Näin kävi nytkin, mutta monta lähestulkoon epätoivoista tovia se vaati.

Ensin hyvät uutiset. Suunnitelmani esitys oli kuulemma visuaalisesti hieno. Sitten vähemmän hyvät. Suunnitelmani on aivan liian suuri kokonaisuus ollakseen 15 opintopisteen opinnäytetyö. Pakko myöntää, että ei tullut ihan yllätyksenä. En vain kertakaikkiaan ollut saanut supistettua ja kiteytettyä kokonaisuutta sopivan kokoiseksi. Seuraava askel on siis ”kill your darlings”. Joistakin asioista on vain osattava luopua niin, että jäljelle jäävä kokonaisuus on tarkoituksenmukainen ja kaikkia osapuolia hyödyttävä.

Kuten jo aiemmin olen kertonut, teen toisen, syventävän harjoitteluni Metsähallituksen palveluksessa. Tarkemmin sanottuna Luontopalveluissa, Pyhä-Luoston kansallispuistolle. Opinnäytetyöni tulee olemaan jatkumoa harjoittelulleni. Aiheesta kerron teille myöhemmin, sitten kun se on vielä vähän selkiytynyt…

Onneksi ensi viikolla on harjoittelussani vuorossa työpöytähommien sijaan työskentelyä Pyhätunturilla. Saan opetella luontokeskus Naavan hommia ja tutustua sen asiakaspalveluun. Myös retkeilyreittien koluamista on toivottavasti luvassa runsaasti. Viime kerran jälkeen on jo lumetkin sulaneet.

Ai niin, vastaus otsikon kysymykseen. Joo, kyllä opinnäytetyö on mahdollisuus, vaikka se välillä vähän uhkaavalta tuntuukin. Mietin, miltä prosessi näyttäisi kuvana. Osapuilleen tältä:

Terveisin