Kohta mennään kesän tapahtumiin!

Toukokuu on alkanut, ja sen myötä kesän myös kesän odotus. Täällä pohjoisessa on vielä lunta, mutta me kaikki olemme pälvien ilmestyessä jo kääntäneet selkämme talvelle. 

Mitä tuleva kesä tuokaan tullessaan? No ainakin kaikenlaisia tapahtumia: festivaaleja, kyläjuhlia, kulttuurikekkereitä ja ihan vaan yleistä ilonpitoa. Joka tapauksessa, tähän aikaan alamme jo suunnitella lomia ja aikatauluja sekä mietiskellä, mitkä ovat kesän pakolliset kuviot tapahtumien suhteen.

Minulla alkaa jo olla aika selvät suunnitelmat. Kriteerit täyttäviä kesätapahtumia näyttäisi olevan tarjolla sopivan tasaisesti pitkin kesää. Ja mitähän ne minun kriteerini ovat? No, persoonallista ja paikallista pitää olla. Tungokset eivät minua houkuta, joten isot iskelmä- ja rockfestivaalit jäävät käymättä tänäkin kesänä. Lippujen hinta ei saa olla päätä huimaava, enkä viitsi varailla pilettejäni hyvissä ajoin etukäteen. Kulttuuritarjontaa ja hauskanpitoa saisi olla sopivassa suhteessa. Kovin kauas en jaksa ajella ja kallista kämppää en halua vuokrata. 

Vaatimukset voivat tuntua tiukoilta, mutta ihan tarpeellinen määrä juuri oikeanlaisia tapahtumia on näköpiirissä.

Homma starttaa kesäkuun puolessavälissä Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Yöttömän yön filmikavalkadi alkaa 14.6. ja kestää monta päivää. Elokuvafestarit ei aivan täytä vaatimuksiani, sillä porukkaa siellä on aina paljon ja liput pitää ostaa hyvissä ajoin, jos haluaa nähdä jonkun tietyn leffan. Mutta näistä pikku ”puutteista” huolimatta ilmapiiri on niin mukava, ihmiset niin kivoja ja oheistarjonta niin mielenkiintoista ja maukasta, että täytyy siellä käydä kylillä notkumassa. Ja saattaahan siinä jonkin elokuvankin katsoa, jos sattuu saamaan liput. Elokuvajuhlista olen kirjoittanut ennenkin, ja myös Monde on hehkuttanut hienoa ilmapiiriä. Tietoa tulevan kesän ohjelmistosta löytyy jo hyvin vaikkapa facesta. Somemarkkinointia on päässyt maistelemaan maaliskuusta asti.

Seuraavaksi Sodankylä kutsuu kesä-heinäkuun vaihteessa. Silloin on luvassa aivan erityinen tapahtuma, joka on niin outo, että sinne on pakko mennä. Kyseessä on Pieni Runofestivaali. Runotapahtuma järjestetään vasta toista kertaa, mutta ehkäpä tämä muodostuu perinteeksi. Jo ensimmäisenä kesänä astuin mukavuusalueeni ulkopuolelle ja menin kuuntelemaan lausuntataidetta. Ihastuin ikihyviksi, vaikka en ymmärrä runoista yhtikäs mitään. Mutta kun tapahtuma on tarpeeksi pieni ja intiimi, vähän hullu ja järjestetty niinkin hienossa paikassa kuin Porttikosken tanssilavalla, niin onhan se hieno. Suosittelen kokeilemaan! Tietoa tapahtumasta sekä taiteilijaesittelyitä löytyy Puhu jänikselle ry:n somesta. Yhdistys on ansiokkaasti alkanut tuoda tapahtumaa tietoisuuteemme jo viime syksynä, ja päivämäärät julkaistiin helmikuussa. Eipä ole tarvinnut arvailla. Lippujakin on ollut jo tarjolla early bird-hinnolla, mutta kuten jo alussa totesin, en ostele ennakkolippuja. Mutta julistekuva ja siitä tehty t-paita on niin hieno, että se oli pakko varata etukäteen…

Julisteen kuva: Otso Tarkiainen

Kun toivun runoudesta, on vuorossa kunnon hilupilttuut, jotka järjestää mökkikylämme aikaansaava kyläseura 21.7.-22.7. Kelontekemän musiikkivestarit on rennonletkeä perinteinen kylätapahtuma, jossa on tarjolla kulttuuria, humppaa ja ilolientä mukavassa seurassa. Kaikki tämä toteutetaan upeassa kylämaisemassa, lähellä järven rantaa sijaitsevan vanhan Työväentalon salissa ja pihapiirissä. Yleensä pippaloissa on ollut esiintyjinä lappilaisia tanssiorkestereita. Yhtenä kesänä esiintymislavalle nousi myös Eini orkestereineen. Suhtauduin asiaan vähän skeptisesti, mutta diskokuningatar osasi asiansa, ja työväentalon katto oli lentää ilmaan silkasta juhlahumusta. Näitten pirskeitten päivämäärä on kerrottu hyvissä ajoin somessa, ja nyt odottelemme esiintyjäkattauksen julkistusta. 

Vielä on yksi paikallinen kulttuuritapahtuma, jossa olen ajatellut käydä. Kieringin kylä sijaitsee Sodankylän ja Kittilän rajamailla, lähellä mummolaani. Kylässä järjestetään jonkinlainen taide- ja teatterikesä, mutta muuta en asiasta sitten tiedäkään. Vaikuttaa siltä, että kierinkiläiset haluavat viettää kulttuuritapahtumaansa ihan keskenään, koska eivät mainosta sitä. Jotain siellä kuitenkin pitäisi tapahtua pitkin kesää, ja ajattelin ihan vaikka kiusallani käydä katsomassa. Ehkäpä juuri tämä tapahtuma täyttääkin kriteerini kaikkein parhaiten, jos/kun se pysyy vähäväkisenä.

Mutta aivan ensimmäiseksi keväällä me Rovaniemellä pääsemme nauttimaan jokavuotisesta tapahtumasta, johon ei tarvitse ostaa lippuja eikä se vaadi markkinointiponnisteluja. Parin viikon ajan kyseinen tapahtuma on kaikkien yhteinen puheenaihe, ja sitä käydään sankoin joukoin katsomassa. Kyseessä on Kemi- ja Ounasjoen tulva. Mikä tahansa kaupallinen kesätapahtuma voi olla kateellinen Rovaniemen tulvan katsojaluvuista ja ilmaisesta palstatilasta. Kuinkahan korkealle vesi tänä vuonna nousee? Tuleeko Arktikumista käänteinen akvaario? Milloin saadaan se kauan pelätty suurtulva, joka peittää alleen vaikka mitä ja kastelee jokirantojen talot? 

2020

Saatat tykätä myös näistä postauksistani:

Pieni Runofestivaali - kesän kivoin tapahtuma

Kesä ilman tapahtumaa ei ole kesä

Terveisin