Pieni Runofestivaali - kesän kivoin tapahtuma

Kahden tapahtumattoman kesän jälkeen useimmat meistä ovat varmaankin sitä mieltä, että tapahtumat ovat tärkeitä. Ne ovat tärkeitä niissä esiintyville tai tuotteitaan esitteleville toimijoille, tuotanto-organisaatioille ja niiden työntekijöille, aluetalouksille ja yhteistyökumppaneille sekä tietysti meille tapahtumakävijöille. Onneksi edes joitakin tapahtumia on päästy järjestämään.   

Mikä olikaan kesän 2021 paras festivaali? No ehdottomasti Pieni Runofestivaali! Tähän voisi ikävä ihminen sanoa, että eipä noita vaihtoehtoja juurikaan ole ollut, joten runojen ehkä täytyi kelvata paremman puutteessa… Mutta Sodankylässä, Askan kylän lähellä sijaitsevalla Porttikoskella oli oikeasti hieno tapahtuma.

Olenko kiinnostunut runoista? – En. Ymmärränkö runoutta? – Noup. Olenko aina halunnut osallistua runotapahtumaan? – No en todellakaan. Mikäs tämä homma sitten on?

Osallistuin suureen ja suosittuun kesätapahtumaan Pyhällä käymällä kuuntelemassa Pyhä Unplugged -konsertin Aittakurussa. Kyseessä oli edesmenneen Pave Maijasen kunniaksi järjestetty konsertti, jossa maan eturivin artistit esittivät Maijasen upeita kappaleita. Konsertin jälkeen mietin lähes tuskissani, että mikä minussa on vikana. Konsertti ei minua nimittäin kovin paljon sykähdyttänyt, vaikka kaikki muut kehuivat kovasti. Minä vaikutuin vain yhdestä kappaleesta.

En ole koskaan ollut suurten tapahtumien ystävä. Liikaa väkeä, liikaa jonottamista, liikaa odottamista. Lisäksi Aittakurussa aina aurinko paistaa silmiin ja on kuuma. Ja jos näin ei ole, on kylmä. En saa yhteyttä kaukana kurun pohjalla häämöttäviin esiintyjien päälakiin. Olen usein antanut Unpluggedille mahdollisuuden, mutta ollut useimmiten lähinnä helpottunut, kun konsertti on päättynyt. Homma on tuntunut suorittamiselta, josta saa kivoja somekuvia. Hyvä tapahtuma, mutta ei minun heiniä.

Olin jo viikon verran katsellut facebookin ehdotettujen tapahtumien virrassa outoa runofestivaalia, joka järjestetään Porttikoskella. Vähän epäilytti tuo runohomma; jos ohjelma osoittautuukin liian pitkäksi, liian raskaaksi, liian artsuksi. Tapahtumaan vaadittiin etukäteisilmoittautumista. Paria päivää ennen festaria rohkaisin mieleni ja ilmoittauduin mukaan sunnuntaiksi. Kyllä kai sitä muutaman tunnin kestää, ja pääseehän sieltä pois. Mutta kun järjestävän tahon nimi on Puhu jänikselle ry, on tapahtuma ehdottomasti kiinnostava.

Lauantaina yritin soitella Mummille, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Kun hän viimein iltasella soitti minulle, kerroin olevani menossa seuraavana päivänä runofestivaaleille. Yllätyksekseni Mummi ilmoitti juuri olevansa tulossa Porttikoskelta kyseisistä bileistä. Päivä oli ollut niin mukava, että hän halusi liittyä seuraan sunnuntainakin.

Suuntasimme yhdessä sunnuntai-iltapäivällä kuulemaan runotaidetta Porttikoskelle. Porttikosken vanha, pyöreä ja puinen tanssilava on itsessään hieno ja lisäksi se sijaitsee upealla paikalla jyrkkien joenrantakallioiden päällä. Täällä on ennen järjestetty joka kesäisiä tukkilaiskisoja. Siis ennen kuin yläpuolinen voimalaitos kesytti kosken kuohut. Mutta vaikuttavan näköiset jokiuoma ja sen rantakalliot ovat edelleen. 

Tanssilavalla kuulimme, näimme ja koimme runokonsertin. Esiintyjiä oli juuri sopivasti ja kesto oli juuri sopiva. Erityisesti pidin Tiina Qvistin esityksestä. En muista mikä sen nimi oli, enkä osaa selittää mitä se käsitteli, mutta minua se kosketti! Käy itse kuuntelemassa, jos saat tilaisuuden. Toinen upea kokonaisuus oli Niillas Holmbergin runot ja joiut. Käsiohjelman mukaan hänen olisi pitänyt esittää runoja teoksestaan Jalkapohja. Mutta koska edellisenä päivänä oli syntynyt uusia runoja, hän päätti esittää niitä. Holmberg luki runonsa suomeksi ja joikasi saameksi. Erityisesti joiut olivat sykähdyttäviä. Varsinkin niistä viimeinen oli kuin maaginen tuutulaulu. Jos Holmberg olisi jatkanut yhtään pidempään, olen varma, että koko kuulijakunta olisi vaipunut jonkinlaiseen transsiin tai unitilaan. 

Runokonsertin jälkeen siirryimme Portin pirtille festivaalitarjoilun äärelle; kaffelle, pullalle ja käristysmakkaralle. Portin pirtti on vanha uiton tukikohta ihan lähellä tanssilavaa. Se on kaunis kokonaisuus, joka koostuu päärakennuksesta, ulkorakennuksesta ja venevajasta.

Tässä kohtaa ohjelmassa luki runokaraoke ja random-runot Portin pirtin venevajassa. Siis mitä? Ensinmainitussa kuka tahansa sai esittää mitä tahansa runoja. Random-runoja taas sai summamutikassa valita runokassista ja lukea sen, jonka sattuma antoi. Suhtauduin alussa tähän vähän skeptisesti. Ajattelin, että homma sisältää lähinnä vaivautunutta hiljaisuutta ja järjestäjien pakkolausuntaa. Mutta olin väärässä! Ihmiset halusivat lukea omia ja toistensa runoja sekä jättäytyä sattuman vietäviksi lukemalla yllätyksiä. Erityisiä olivat festivaalin runotyöpajassa syntyneet runot, joita niiden tekijät rohkeasti kuulijoille esittivät. Todellista heittäytymistä!

Lähdimme Mummin kanssa pois Pieneltä runofestivaalilta virkistyneinä ja iloisina. Ehkäpä kulttuuripuutostila on oikea ja todellinen anemia, jonka lääkitsemiseen tarvitaan tällaisia tapahtumia. Ilman sitä puutostilaa en ehkä olisi tullut lähteneeksi runojen äärelle ja olisin jäänyt paitsi kesän kivointa festivaalia. Kiitos, esiintyjät ja Puhu jänikselle ry! 

Terveisin