Ensimmäinen blogivuosi

tammikuuta 12, 2020

Ensimmäinen blogivuosi

Julkaisin ensimmäisen blogitekstini vuosi sitten, 10.1.2019. Siinä kerroin itsestäni, ja hahmottelin Kaija M -blogin tulevia sisältöjä. Lisäksi esittelin heidät, joiden kanssa suunnittelin tuottavani väljästi matkailuun liittyviä tekstejä. Mitenkäs on blogivuosi mennyt, noin niin ku omasta mielestä?

Vuosi sitten suunnittelin, että tuotan yhden julkaisun viikossa. Arvelin sen olevan mahdollista, koska päätin käyttää hyväkseni niitä tekstejä, joita kirjoitin opiskeluani varten. Tämä suunnitelma on toteutunut pääsääntöisesti hyvin. Vasta ihan loppuvuodesta, kun opinnäytetyö, valmistuminen ja uudet työhaasteet kuormittivat, jouduin lipsumaan julkaisutahdista muutaman kerran.

Vuosi sitten lupailin teille railakkaita ja itseironisia tekstejä. Opinnoissa tuotettujen asiatekstien käyttö on varmaankin tehnyt osasta postauksistani vähän kuivempia kuin olin ajatellut. Tässä suhteessa yritän kehittyä vähemmän asialliseen suuntaan. Mutta ihan omasta päästäni en tulevaisuudessakaan kaikkea revi. Tykkään ottaa asioista selvää ja miettiä, mitä se tarkoittaa omalle kohalle.

Vuosi sitten arvelin, että ensimmäisessä postauksessa esittelemäni tyypit kirjoittaisivat silloin tällöin tänne omista reissuistaan. Tämäkin toteutui, muutamia kertoja. Varsinkin Monde on jakanut reissukokemuksiaan, mikä on tuonut mielestäni mukavaa nuorempaa näkökulmaa hommaan. Saa nähdä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan kaverikirjoituksissa. Jatkan kavereiden painostusta maltillisesti.

Vuosi sitten kerroin olevani matkailuopiskelija. En ole enää, sillä valmistuin juuri ennen vuodenvaihdetta. Tällä hetkellä harkitsen vakavasti, alkaisinko kuitenkin opiskella vielä ylempää AMK-tutkintoa. Ehkäpä ensi syksynä olen taas matkailuopiskelija…

Vuosi sitten suunnittelin kirjoittavani sekä matkailusta, opinnoista että kulttuuririennoista. Nyt on pakko sanoa, että kulttuuri on jäänyt huomattavan vähälle huomiolle vuonna 2019. Taiteen ja kulttuurin kulutukseni on ollut aika vähäistä, ja siltä sektorilta kirjoittamani tekstit harvinaisia. SuliTeikun kanssa yritimme päästä Museoseikkailijoiksi, ja sen pestin myötä olisi tullut myös kulttuuripostauksia. Hakemus ei kuitenkaan mennyt läpi, joten se siitä. Olen toki käynyt teatterissa, tapahtumissa ja konserteissa yms., mutta niistä kirjoittaminen on vain jäänyt. Ehkäpä tänä vuonna…

Vuosi sitten kävin läpi matkailun ennakoituja trendejä, ja mietin, miten ne mahdollisesti toteutuvat minun elämässäni. Silloin haaveilin matkasta Pietariin vuoden 2019 aikana. No, eipä tullut käytyä. Ei ollut resursseja (= aikaa ja rahaa). Siirrän tämän haaveen vuodelle 2020. Myöskään junamatkailua en ole juuri harrastanut, vain kerran Helsinkiin ja takaisin. Mutta lentämisen suhteen suunnitelmani toteutuivat: en lentänyt yhtään kertaa. Näiden kahden sijaan olen ahkerasti matkaillut linjurin kyydissä. Olen siis harrastanut yksilöllistä lähimatkailua, ja ollut siltä osin varsin trendikäs.

Vuosi sitten kävin läpi opintojeni etenemistä, hauskuuksia ja haasteellisuuksia. Aika suuri huolenaihe silloin oli taloudellinen tilanne. Vaikka ansiosidonnainen päivärahani ei ollut sekään kaksinen, oli peruspäivärahalla pärjääminen pelottava ajatus. Mutta siitäkin selvittiin, ja viimeinen puolisen vuotta kustansin elämäni ja opiskeluni opintolainalla. Totesin, että aika vähällä rahalla tulen toimeen, kun on pakko. Siltä osin vuosi 2020 alkoi paremmin, kun pääsin kiinni matkailualan töihin.

Vuosi sitten kerroin, että yksi hauskimmista asioista opiskelussa on ollut luokkakaverit. Siitä olen edelleen samaa mieltä. Meitä on ollut ollut koolla sekalainen seurakunta tyyppejä, joiden opinnot ovat edenneet eri tahtiin. Kaikkiin en ehtinyt tutustua kovin syvällisesti, mutta ne, joiden kanssa on tullut aikaa vietettyä ja opiskeluprojekteja puurrettua, ovat olleet hirveän hauskoja. Porukalla olemme paitsi opiskelleet, myös reissanneet opinto- ja projektimatkoilla pitkin Lappia. Hauskaa on ollut. Ja kuten sanoin vuosi sitten, on eri ikäisten seura terveellistä meille itse kullekin. Toivottavasti tapaamme vielä monesti!

Opintomatkalla Utsjoella vierailimme kirkkotuvilla aamuhämärässä. Jari poseeraa ja Oskaria naurattaa. Inarissa Papanan valot loistivat kutsuvasti...

Vuosi sitten en ajatellut sitä, kuinka pitkään pidän blogini hengissä. Välillä olen sitäkin ohimennen miettinyt, ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että jatkan tätä hommaa. Tykkään kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Jonkin verran olen seuraajiakin saanut, siitä kiitos teille. Viime viikolla kuulin, että yksi tuttu tyyppi oli jopa törmännyt blogiin Googlen kuvahaun yhteydessä. Google ei reagoi kovin nopeasti kaiken maailman kirjoittajiin, joten tästä voinen olla tyytyväinen. Ja pienenä vinkkinä teille, lukijani: Google tykkää sisällöistä, joita kommentoidaan ja jaetaan. Joten kommentoikaa ja jakakaa.

Siis eteenpäin, kohti uusia seikkailuja reissun päältä, alta ja vierestä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille!