Sunrise hunting

Iltaisin ja öisin Saariselällä pihat ja lähimetsät ovat täynnä matkailijoita. Kysymyksessä on Aurora hunting, revontulien metsästys. Aamuisin, kun minä olen liikkeellä, en kohtaa montaakaan ihmistä. Lajini on auringonnousut, siis Sunrise hunting. Minusta se on paljon hauskempaa ja palkitsevampaa kuin revontulien kyttääminen.

Revontulet ovat olleet harvinaisia tänä talvena. Avaruussää on ollut rauhallista ja taivas pitkiä aikoja pilvien peitossa. Matkailijoiden öiset katselusessiot ovat siis usein olleet tuloksettomia. Jostain syystä en muutenkaan ole kovin kiinnostunut taivaantulista. Ehkä yleinen innostus niitä kohtaan on saanut minut vähän kyllästymään koko juttuun. Sen sijaan auringonnousut vetävät puoleensa.

Näin kaamoksen jälkeen aurinko nousee joka aamu, ihan varmasti. Ja jokainen aamu on erilainen, paikasta, säästä sekä pilvien määrästä ja koostumuksesta riippuen. Lisäksi aikataulu on aivan varma, ja sen voi tarkistaa netistä. Ei tarvitse kuin herätä tarpeeksi aikaisin ja hommata itsensä sopivaan paikkaan ihailemaan huikeaa valoilmiötä. Tähän aikaan vuodesta etuna on se, ettei ajankohta ole ennen kukonlaulua, vaan ihan siedettävästi ennen kymmentä. Silti ainakin tunturikeskuksessa silloin vielä suurin osa muista ihmisistä vasta suunnittelee päivän tekemisiään. Luvassa on siis hiljaisuutta ja rauhaa.

Viime viikonloppuna suuntasin aamuretkeni Iisakkipään lumikenkäreitille. Kysymyksessä on rengasreitti, joka lähtee ihan Saariselän keskustan tuntumasta Urho Kekkosen kansallispuistoon. Pituudeltaan se on 7 km ja kulkee Pääsiäiskurun viertä Iisakkipään huipulle. Polku on hyvin tamppaantunut, joten uskaltauduin reissuun ihan tavallisilla kengillä. Samalla testasin ensimmäistä kertaa nettikaupasta hankkimani talviulkoilukengät.

Lähdin matkaan hyvissä ajoin aamuyhdeksän maissa, koska tiesin kokemuksesta, että kameraa ulkoiluttaessa matkanteko voi olla hidasta. Evääksi otin aamukahvin termariin. Reitti kulkee aluksi Aurorapolun yhteydessä ja erkanee siitä noin 600 metrin päästä. Polku on hyvin merkitty, selvästi näkyvissä ja ainakin tällä kertaa helposti tavallisilla kengillä kuljettavissa. Tilanne voi toki olla toinen, jos olet menossa heti runsaan lumisateen jälkeen.

Reitti etenee aluksi upean lumisen metsän siimeksessä loivasti rinnettä ylöspäin. Pieni hiki tuli, mutta mitään kovin jyrkkiä nousuja ei alkumatkassa ollut. Puurajan jälkeen alkoivat sekä haasteet että huikeimmat maisemat. Ajoitus auringonnousun suhteen osui täydellisen oikeaan: Pääsiäiskurun reunalla sain ihailla upeaa uuden päivän alkua.

Pääsiäiskurun reunalta jouduin valitettavasti myös palaamaan takaisin. Avotunturissa tuuli kovasti ja jyrkkä nousu huipulle oli tuiskunnut umpeen. Ilman lumikenkiä ei Iisakkipään laelle ollut asiaa, ei ainakaan minun kunnolla. Totesin, että tässä kohtaa yksin tunturissa vaeltavan keski-ikäisen naisen on syytä ottaa järki käteen ja palata takaisin omia jälkiään. Ensin vähän harmitti, mutta toisaalta jäi hyvä syy kokeilla uudestaan, hyvässä seurassa ja lumikengillä varustettuna. Takaisinpäin tullessa sain vielä otettua mielestäni aika mukavia valokuvia.

Näyttää siltä, että jokaisella retkelläni löydän uuden paikan, jossa on ihan pakko päästä käymään. Tällä kertaa se oli auringonnousussa siintävä Rumakuru, joka näytti kaikkea muuta kuin rumalta. Olisi mukava käydä katsomassa yksi Saariselän luonnonnähtävyyksistä sekä talvella että kesällä. Joudun siis ilmeisesti hiihtämään...

Talvisessa metsässä ja tunturissa on siis kuitenkin mahdollista liikkua myös muuten kuin suksilla. Uudet kenkäni osoittautuivat täydellisen onnistuneeksi ostokseksi ja lumikenkiä voi vuokrata suhteellisen edullisesti. Näillä varusteilla huiputan Iisakkipään heti, kun saan jonkun kaverin mukaani. Ja jos en saa, niin menen yksin. Auringonnousujen metsästäminen tosin vaatii päivä päivältä aikaisempaa reissuun lähtöä.

Terveisin