Terveisiä Pärnusta!

Mummi matkustaa joka kesä sisarensa luo Hämeenlinnaan ja sieltä johonkin lähinaapuriin, useimmiten Pärnuun. Niin nytkin, ja tässä kahden mummelin matkaraportti:

Mummot Pärnussa

Kaksi mummoa, eli mie Mummi ja sisareni Ommi, laskimme taas eläkerahamme ja totesimme niiden riittävän Pärnuun asti. Näin siis jo lähes perinteisesti. No, ei se mitään, kun toinen on vähän yli seitsemänkymppinen ja toinen vähän alle kahdeksankymppinen, niin emme me kauemmas olisi jaksaneetkaan matkustaa. Nytkin Ommi totesi perillä, että eipä olisi persaus kestänyt istua Thaimaahan saakka.

Mummi

Ommi

Emme ole kiinnostuneet kylpyläelämästä, joten majoituimme ennestään jo hyvin tuntemaamme Koidula Park hotelliin. Se sijaitsee keskellä kaupunkia Koidulapuiston laidassa. Hotelli on vaatimaton, edullinen, siisti ja viihtyisäkin. Kauppakatu Ruutli (tarttis olla saksalaiset y:t) on vain korttelin päässä, eikä kauppakeskus Port Arturkaan ole kaukana. Ruokapaikkoja on tarjolla useita. Vakio kahvipaikassamme paistetaan jatkuvasti pieniä herkullisia munkkeja, joita ei osteta yksittäin. Paikalliset ostavat pussillisen kahvipullikseen ja mekin 4-5 munkkia/mummo.

Hotelli Koidula Park

Kaupungissa on monenlaista katsottavaa. Viime kesänä kävimme kansallisrunoilija Lyydia Koidulan kotimuseossa, josta tykkäsimme kovasti. Nyt oli ensimmäisenä tutustumisvuorossa historiallinen museo, jonka teemana oli 11000 vuotta historiaa. Tuon kierroksen jälkeen meitä odotti ulkona yllätys. Edustalla oleva aukio oli täynnä juhlapukuista kansaa. Varsinkin nuorisoa oli upeissa pitkissä puvuissa ja melkein kaikilla oli isot kukkapuskat käsissään. Tiedustelun jälkeen saimme kuulla, että sinä päivänä oli koulujen päättäjäiset ja aukiolla juhlittiin peruskoulunsa päättäneitä. Seuraavana päivänä sitten kukitettiin ammattiin valmistuneita.

Pärnun vanhoja taloja korjataan hienosti. Tämäkin talo oli 10 vuotta sitten toivottoman näköinen

Toinen museokohteemme oli uuden taiteen museo, jossa teemana oli Mies & nainen, vapaus. Taulut ja veistokset esittivät pääasiassa alastomia ihmisiä. Useista tauluista oli tehty julisteita, mutta ei kuitenkaan siitä meidän suosikista. Maalauksen nimi oli XXXXL. Emmepä kerrokaan, mitä se kuvasi…

Tietenkin pyhitimme yhden päivän kauneutemme vaalimiseen, eli kävimme käsi-, jalka- ja kasvohoidoissa. Tulipa freesi olo!

Nyt tietysti haluatte tietää, kuinka vietimme illat. No tietenkin Veerev ölussa, joka on pieni kapakka yhdellä takapihalla. Se on paikallisten suosiossa ja käy siellä jonkin verran suomalaisiakin. Porukka on aina tosi mukavaa. Tällä kertaa meillä oli seurana pääasiassa nuoria ihmisiä, virolaisia ja suomalaisia, olipa yksi aito Elviskin. Kun emme uskoneet Elvistä oikeaksi nimekseen, näytti hän meille ajokorttinsa. Siis todistetusti Elvis elää.

Veerev ölun kellarista haetaan juomatäydennystä

Ulkopöydissä soitetaan ja lauletaan

Yksi Veerevissä vietetyistä illoista oli erittäin kostea, suorastaan märkä. Vähän ennen puoltayötä puhkesi ukonilma ja jouduimme kahlaamaan kaatosateessa, salamoiden loisteessa hotellille. Onneksi sade oli lämmintä ja vaatteetkin kuivuivat aamuksi, paitsi Ommin kengät.

Loppuvihjeenä: paras tällä kertaa löytämämme ruokapaikka sijaitsi kaupungin portilla ja muurin päällä. Maiskis.

Terveisin

mummit