Kesäinen viikonloppu Sodankylässä

Kesä tuli lopultakin Suomen Lappiin ja meidän konkkaronkka päätti siirtyä Sodankylään Mummin iloksi. Reissussa olin minä, Monde, Pikkuveli ja Miniäkokelas sekä Veeti (melkein lapsenlapsi). Myös Ommi oli tullut Hattulasta tänne ihmisten ilmoille, joten porukkaa oli punainen tupa tulvillaan.

Aika vähän on asioita, jotka voittavat kesäisen mummilaviikonlopun. Vaikka emme pyöräillen menneetkään, vaan ihan tavallisesti autolla, oli kesälomatunnelma kohdillaan. Pienillä asioilla saadaan aikaan täydellinen kesäinen viikonloppu. Tässä tällä kertaa vähän kertomusta ja paljon kuvia.

Mistä on kesämummila tehty? Tarvitaan yksi punainen tupa, pari mummelia, kosolti nuoriso- ja teinienergiaa ja superkaunis ilma, jota on jo tuskastuneena odoteltukin. Sitten tarvitaan jokunen rikkinäinen ja ruosteinen onki, onkimatoja pottumaasta ja sääskiä kuhiseva ranta. Ja se melkein saatu hauki.

Lauantain ohjelmaksi riittää porukalla kirpparilla ja kaupassa käynti ja Päivin Kammarin päiväkahvit. Jos käyt Sodankylässä, käy ihmeessä Päivillä syömässä leivos tai porokolmioleipä. Lupaan, että et pety.

Tällä kertaa kuitenkin oli ihan pakko käydä myös uimassa. Siis nuoriso kävi, en minä. Minua ei saa jokeen uimaan millään ilveellä, kun muutenkin saattaa helposti mennä kokonainen kesä uimatta. Vedet ei kertakaikkiaan lämpene tarpeeksi. Sodankylä sijaitsee kahden joen kainalossa, Kitisen ja Jeesiön. Kylän pinnassa on aivan upeat uimarannat, toinen vähän syrjemmällä betonitehtaan vieressä ja toinen leirintäalueen kupeessa keskellä kylää.

Lauantai-illan kruunaakin sitten saunan lämmitys. Kyllä, lämmitys on melkein yhtä rentouttavaa kuin itse saunominen. Mummilan ulkosauna on ihan paras! Kesällä on kivaa, kun tarkenee istuskella pukuhuoneessa. Talvella on hienoa, kun jäiset seinät luovuttavat maailman parhaan löylyn.

Sunnuntaina sitten hommaillaan pientä puhdetyötä. Minulle napasahti nakki nurmikon leikkuuseen. Pikkuveljen homma oli huolehtia palaneiden kattolamppujen saaminen taas tuomaan valoa kansalle. Monde taisi lähinnä ottaa aurinkoa naapurin terassilla. Jos ei mummilasta jotain löydy, niin naapurista ainakin löytyy (tällä kertaa terassi).

Monden kanssa kävimme kuitenkin vielä ennen kotiinlähtöä iltapäiväkävelyllä. Sodankylässä on uskomattoman hieno Kitisen rantaa myötäilevä kävelypolku. Toivottavasti sodankyläläiset tajuatte olla siitä onnellisia! Pappilanniemen polku on ihana kaikkina mahdollisina vuodenaikoina.

Mennessämme polulle pistäydyimme myös Sodankylän vanhassa kirkossa. Se on yksi Suomen vanhimmista säilyneistä puukirkoista, rakennettu vuonna 1689. Tervalta tuoksuvassa pienessä kirkossa on aivan oma tunnelmansa. Ei mitään suureellista eikä hienoa, mutta kuitenkin suurta ja hienoa!

Viikonloppu Sodankylän kesässä voi tuntua todelliselta lomalta. Ei tarvitse lähteä Sattasjokea edemmäs kalaan. Minä poljen, sinä ohjaat, niin kuin tanssi matka käy. Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy.

Hyvää kesän jatkoa kaikille 

toivoo