Kesän kuvat – luontoelämyksiä ja paljon museoita
Sulan maan aika vuonna 2022 on ohi, ja lienee aika taas katsella menneen kesän kuvia. Niitä, joita syystä tai toisesta en ole aikaisemmin blogissa julkaissut. Ne eivät välttämättä ole niitä parhaita kuvia, vaan jotenkin kivoja tai tärkeitä.
Lapin kesä antoi taas parastaan pienissä yksityiskohdissa. Vaikka kaikki kukkii nopeasti, en Eino Leinon tavoin voi sanoa tuntevani sitä raskahasti. Päinvastoin, luonnon herääminen ja kesän elinvoimainen eteneminen tuntuu huikean hienolta. Suosikkini on suon kiihkeä elämä, jossa kukkivat lajit tuntuvat vaihtuvan lähes viikoittain. Kun siihen vielä lisätään ainutlaatuisia tuoksuelämyksiä tarjoavat aromit, on suon villi laulu valmis.
Mökkikylämme Kelontekemä antoi parastaan juhannuksena. Aurinko paistoi, niityt kukkivat, naapuri tarjosi saunan ja parin vuoden tauon jälkeen pääsimme myös juhannustansseihin. Mittumaarin aika järvimaisemassa ja hyvässä seurassa, voiko parempaa toivoa!
 |
| Juhannukseen kuuluu sauna |
 |
| Porukalla juhannustansseihin |
 |
| Kylätie on hiljainen juhannustansseista palatessa |
 |
| Mökkipatio on aikamatka 1970-luvulle |
***
Kesän 2022 lomareissuun kuuluivat yhdet häät ja monta museota. Yhdistimme Sastamalaan suuntautuvaan hääreissuun lähinnä Itä- ja Kaakkois-Suomeen sijoittuvan autoilukierroksen. Alun perin suunniteltuna ei ollut muuta kuin suunta, aika ja Museokorttikohteet. Museoistakin ainut ”must” -kohde oli Sodan ja rauhan keskus Muisti. Tie vei siis Mikkeliin.
”Muisti kertoo sodasta edistääkseen rauhaa. Muisti on niille, joita sodan historia kiinnostaa, ja erityisesti niille, joita se ei kiinnosta.”
 |
| Viipurin asema silloin, kun kaikki oli vielä hyvin. Asema tuhoutui vuonna 1941. |
Tiedekeskus kertoo sodan vaikutuksista ihmisiin ja yhteiskuntaan. Sen toiminta perustuu humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä tehtyyn kotimaiseen ja kansainväliseen sodan tutkimukseen. Muisti lupaa tuoda uudella tavalla koettavaksi ihmisten ja yhteiskunnan sodanajan todellisuuden. Ja lupauksensa se pitää. Erityistä museossa on oivaltava tapa tuoda sisällöt ymmärrettäviksi ja lähelle kävijää. Yksi parhaista museoita, joissa olen käynyt.
Reissulla kolusimme monta muutakin mukavaa museota: Presidentti Svinhuvudin kotimuseo Kotkaniemi, Keisarillinen kalastusmaja Langinkoskella ja pikkuruinen Kauppiaantalo Haminassa.
 |
| Kotkaniemi |
 |
| Aleksanterin kalamöksä |
Lisäksi vierailimme Kotkan kuuluisassa Merikeskus Vellamossa. Liekö mahtava kokemus Muistissa nostanut riman sen verran korkealle, ettei Vellamo oikein tehnyt vaikutusta. Tuntui siltä, että suureen halliin oli laitettu esille kaikki mahdollinen tavara, mitä varastoista on löytynyt. Mielestäni aivan mahdoton kokonaisuus. Mutta erillinen näyttely, Kohtalona Ruotsinsalmi, oli kerrassaan hieno. Se kertoi tarinoita ihmisistä ja heidän kohtaloistaan Kotkan edustalla 1790-luvulla käydyn Itämeren suurimman meritaistelun ja sen jälkeen rakennetun linnoituskaupungin pyörteissä.
Elokuussa museokohteeni oli Sallan sota- ja jälleenrakentamisajan museo. Vaikka nimi ei ole kovin houkutteleva, on sisältö todella kiinnostava. Karjalan kohtalo toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen on yleisesti tunnettu suomalaisessa kollektiivisessa historiamuistissa, mutta Itä-Lappi ja Salla on jäänyt jotenkin unohduksiin. Jos kuljet Sallassa, kannattaa ehdottomasti vierailla museossa. Siellä on myös Elvikseen liittyvä yllätys…
Suomessa monet museot liittyvät tavalla tai toisella sotaan. Tänä kesänä opin, ettei sitä kannata säikkyä, sillä hyvin tehty sisältö ja uudet näkökulmat antavat paljon ajattelemisen aihetta. Ja valitettavan ajankohtaisiahan ne nyt ovat.
***
Syksyllä kävimme työreissulla Pohjois-Norjassa, ja senkin matkan ohjelmaan kuului monta museota. Niistä mainittakoon Inarin Saamelaismuseo Siida, jonka uuden näyttelyn näkemistä olin jo kovasti odottanut.
Näyttely oli kokonaisuudessaan upea, mutta erityisen vaikutuksen minuun teki taiteilijoiden osuus sisällössä. ”Saamelaiskulttuurin esittelyssä lähtökohtana on menneisyyden läsnäolo nykypäivässä, joten kulttuurihistorian ja perinnetieteiden sanomaan on yhdistetty vahvasti nykysaamelaisten taiteilijoiden ja duojáreiden eli saamenkäsityön tekijöiden osaamista.”
 |
| Ruijanpolku |
Anni Rapinojan Ruijanpolku on luonnonmateriaaleista tehty taideteos. Se on upotettu lattiarakenteisiin niin, että vieraat voivat kävellä lasin päällä ja tutkia teoksen esittämää maanpinnan kasvustoa. Nähdäkseen teoksen kunnolla kannattaa rohkeasti laskeutua kontilleen ja tutkia sitä ihan läheltä.
Kaija Kiurun Piilosilla-teos sijoittuu näyttelyssä osaksi vanhaa metsää ja sen tehtävänä on kuvata vanhan metsän olemusta. Teoksen materiaaleja ovat mukuramänty, koivun- ja männyn pahkat ja täytetyt linnut. Linnut ovat peräisin Siidan aiemmasta näyttelystä.
 |
| Piilosilla |
***
Kansallispuistossa työskentelevän kesäkuvissa on luonnollisesti kuvia kansallispuistosta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän koonnin kesäkuvista 2022, ja myös työni Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Talven kuvat tulevat jo ihan muualta.
Terveisin
Muita kirjoituksia näistä aiheista:
Kommentit
Lähetä kommentti