Museokortti - Kotimaanmatkaajan (paras?) kaveri
Museokortti – mikä loistava keksintö! Viime kesänä käytin työnantajani tarjoamaa liikunta- ja kulttuurietua hankkimalla Museokortin ja sillä vuodeksi vapaan pääsyn useimpiin kotimaan museoihin. Totesin tämän niin hyväksi ratkaisuksi, että hankin itselleni joulutarjouksesta vuoden lisäaikaa jo etukäteen.
Museokortti on voimassa vuoden eteenpäin siitä päivästä lähtien,
kun käytät sitä ensimmäisen kerran. Sen voi siis ostaa etukäteen tai vaikka
lahjaksi. Vapaa sisäänpääsy avautuu yli 300 museoon ja näyttelyyn ympäri armaan
kotomaamme. Kohteista pohjoisin on Kolttien perinnetalo Sevettijärvellä ja
eteläisin Hangon museo. Muut jakautuvat näiden välille, painottuen
eteläiseen Suomeen, mutta myös pohjoisessa on monta mielenkiintoista museoa.
Valitettavasti korona-aika vähän vähentää mahdollisuuksia
museoissa luuhaamiseen ja myös Museokortin hyödyntämiseen. Mitä kaikkia hienoja
näyttelyitä menetänkään, kun en voi matkustella ympäriinsä mielin määrin. Pakko
myöntää, että suurimmat, uusimmat ja kiinnostavimmat jutut ovat etelän suurissa
museoissa. Oi Amos Rex, kaipaan sinua!
Mutta kyllä muuallakin on mielenkiintoisia kohteita. Ja
monesti pienet museot yllättävät olemassaolollaan ja hauskalla ja/tai tietoa
antavalla sisällöllään. Esimerkiksi viime kesänä vilautin korttiani
Uudessakaupungissa ihanan puutalon aulassa ja pääsin sisään Wahlbergin
museotaloon. Sitä kiertäessäni saatoin nauttia 1800-luvun lopun
merenrantakaupungin porvarisperheen hillitystä charmista. Lisäksi sain
aimoannoksen tietoa Uudenkaupungin rauhasta ja sitä edeltäneestä isovihan
aikakaudesta ja tapahtumista Suomessa.
Vaikka kaikki mahdollisuudet Museokortin käyttöön eivät
olekaan juuri nyt käytettävissäni, on siitä kuitenkin paljon iloa. Yksi
tärkeimmistä on se, että vapaa pääsy museoihin saa minut helpommin piipahtamaan
samassa museossa useasti. Silloin ei ole painetta ottaa haltuun koko kohdetta kerralla,
vaan voi palastella kokemustaan ja halutessaan palata asiaan. Yllättäen samaa
näyttelyn kokee joka kerta vähän erilailla.
Korundi on Rovaniemen kulttuuritalo, joka pitää sisällään
Rovaniemen Taidemuseon ja Lapin kamariorkesterin. Rakennuksena Korundi on
erityinen, sillä se on vuonna 1933 valmistunut postiautovarikko ja yksi
harvoista Rovaniemellä Lapin sodassa säilyneistä. Kulttuuritalona se avattiin
vuonna 2011. Korundin taidelajeista kuvataide on lähempänä minun sydäntäni. Rovaniemen Taidemuseon kivijalka on Wihurin
rahaston taidekokoelma, joka on yksi Suomen merkittävimmistä
nykytaidekokoelmista.
Sotilas, Liisa Karintaus |
Kauneimmat uhanalaiset kasvimme, Kirsi Kaulanen |
Laskeutumispaikka, Petri Eskelinen |
Tämän päivän sivistyneissä yhteiskunnissa taiteen arvoa pidetään kiistattomana, ja taiteisiin ja kulttuuriin osallistuminen nähdään osana kulttuurisia perusoikeuksia. Kansainvälisen tutkimuksen perusteella on vahvaa näyttöä taiteen ja taiteellisen toiminnan merkityksestä fyysisen ja psyykkisen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Merkittävin vaikutus syntyy henkilökohtaisen kokemuksen, elämysten ja merkityksenannon kautta. Tutkimuksissa vahvasti esiin tulevat myös jaettujen kokemusten ja merkitysten tärkeys sekä taiteen mahdollistama vuorovaikutus. Ammattimaisen toiminnan rinnalla arkipäiväisellä harrastamisella ja omaehtoisella toiminnalla on suuri arvo.
Henry Hagmanin näyttely |
Vuoden 2020 alkupuolella COVID-19 pysäytti maailmanlaajuisen
matkailun ja sulki ihmiset koteihinsa. Miljoonat ihmiset etsivät
kulttuurielämyksiä kodeistaan käsin. Mahdollisuus päästä kulttuurin äärelle
virtuaalisesti on tarjonnut lohtua, iloa sekä myös inspiraatioita tuleville
matkoille. Kaupungeilla on perinteisesti ollut merkittävä rooli kulttuurimatkailussa.
Ne kärsivät ensimmäisinä ja eniten pandemiasta, joka johti kaupunkimatkailun
rajoituksiin ja sulkuihin. Maailmanlaajuinen matkustustauko on kuitenkin luonut
mahdollisuuden siirtyä pois kulttuurimatkailun aiemmista kestämättömistä
käytännöistä kohti kestävämpiä ja osallistavampia muotoja, jotka edistävät
kestävän kehityksen tavoitteita.
Yhteiskunnan tarjoamien kulttuuripalveluiden pitää olla
kaikkien ulottuvilla sosioekonomisesta taustasta, iästä tai asuinpaikasta
riippumatta. Syrjäytymisen estämisessä kulttuuri ja taide ovat erinomainen
keino. Kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuuksia satsata vaikkapa
Museokorttiin kuten minulla. Ilman työnantajan kannustinta olisin tuskin
päätynyt sen onnelliseksi omistajaksi. Vaikka laadukas ja monipuolinen
kulttuuritarjonta kiistattomasti luo matkailuvetovoimaa, on sillä tärkeämpikin
vaikutus. Kaikille tavalla tai toisella saatavilla olevat kulttuuripalvelut
ovat demokratiaa edistävä ja hyvinvointia tuottava sijoitus yhteiskunnan
resursseille.
Tätä postausta aloittaessani menin tutkimaan Sitran
nettisivuja. Se on paikka, josta olen tottunut etsimään ja löytämään hyvää ja
ajankohtaista tietoa ja viisaita näkökulmia. Kirjoitin hakukenttään sanan
”kulttuuri”. Ja tiedättekö, haun uusimmat tulokset olivat vuodelta 2017! Mitä
on tapahtunut? Eikö kulttuuri enää olekaan Sitran mielestä tärkeää? Surullista.
Omakuva näyttelyssä |
Sinua voivat kiinnostaa myös nämä:
Pieni runofestivaali - kesän kivoin tapahtuma
Terveisin
Lähteet:
Honkala N. & Laitinen L. Näkökulmia taiteen ja
kulttuurin tutkituista vaikutuksista. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksiin/
Laitinen L. 2017. Näkökulmia taiteen ja kulttuurin
terveysvaikutuksista. https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-terveysvaikutuksiin/
UNWTO 2021. Inclusive Recovery Quide. Sociocultural Impacts of COVID-19. https://www.e-unwto.org/doi/epdf/10.18111/9789284422579
Winqvit D. 2017. Kulttuuri on sijoitus hyvinvoivaan
yhteiskuntaan. https://www.sitra.fi/blogit/kulttuuri-sijoitus-hyvinvoivaan-yhteiskuntaan/
Kommentit
Lähetä kommentti