PYHÄN TALVIREITEILLÄ, OSA 2

Tunturiaapa aamulla

Pyhän talvireittien haltuunotto jatkui tällä kertaa Tunturiaavan luontopolulla. Reitti on minulle sulanmaan ajalta hyvinkin tuttu, mutta talviolosuhteita ja talvilinjauksia oli syytä käydä ihan itse katsomassa ja kokemassa. 

Luontopolku on talvella nimetty ja merkattu lumikenkäreitiksi, ja osittain se on tarkoitettu myös talvipyöräilyyn. Nämä eroavat toisistaan käyttäjän kannalta niin, että yhdistetty kävely- ja pyöräilyreitti on lanattu leveämmäksi. Vain lumikenkäilyyn tarkoitettu osa on kyllä pohjattu, mutta pysyy kävelijöiden tallaamana kapeampana polkuna. Kaikki alueen merkatut lumikenkäreitit ovat sen verran kulkijoiden jäljiltä tamppaantuneet, että ne voi aivan mainiosti kävellä tavallisilla talvikengillä. Tietysti heti sankan lumisateen tai tuiskun jälkeen tilanne voi olla toinen. Minä lähdin matkaan talvikengillä, ilman lumikenkiä, ja matka eteni hyvin.

Uutta minulle oli talvireitin linjaus, jonka avulla sivuutetaan Isokurun jyrkät ja pitkät portaat. Niillä ei ole talvikunnossapitoa, joten reilun kilometrin mittainen kiertoreitti on ihan perusteltu. Ongelmaksi osoittautui se, että yhdet portaat jäävät kuitenkin kuljettaviksi, ja ilman kunnossapitoa niistä on muodostunut kelpo pyllymäki. Jäljistä päätellen tähän kulkutapaan olivat turvautuneet monet aiemmat kulkijat. Minä päätin yrittää pysytellä jaloillani, mutta vaikeaa se oli.

***

Koska aamut ovat ihan parasta aikaa, olin taas liikkeellä hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Itse asiassa olin jo melkein varma siitä, että olen auttamattomasti myöhässä auringonnousun metsästyksessäni. Ehdin kuitenkin juuri sopivasti Tunturiaavan lintutorniin näkemään, kuinka valo kurotti puidenlatvojen yli ja kultasi Pyhän tunturirivin. 

Aamun kajastaminen ja vähitellen muuttuminen päiväksi on tähän vuodenaikaan aivan erityisen upeaa. Ehkä se tunne osittain johtuu pimeän ajan loppumisesta, mutta kyllä helmikuisen aamun värikirjo on joka tapauksessa huikea. Hienoa siinä on itse auringonnousun lisäksi kaikki, mitä taivaan väreissä tapahtuu ainakin kaksi tuntia ennen valkenemista. Pimeyden väistymisen hetki tuo taivaalle upean sähkönsinisen ja turkoosin värin. Kun aurinko alkaa hiipiä lähelle horisonttia ovat vuorossa kuin vesiväreillä maalatut, erilaiset sinisen, punaisen ja lilan sävyt. Ja valon sitten puhkaistessa reiän horisontin ylle, sekoittuu keltainen valo sinisiin varjoihin. Voiko tämän hienompaa ollakaan! 

Vuosi sitten ihailin auringonnousuja Saariselällä ja blogikirjoitukseni voit lukea tästä: Sunrise hunting.  Auringon laskun väreistä kirjoitin otsikolla Värejä luonnossa.

Terveisin