Parasta kesälomalla Sodankylässä oli...

Viime talvena pyysin asiantuntijalausuntoa siitä, mikä oli parasta hiihtolomalla Saariselällä. Nyt sama poppoo vietti viikon verran kesälomaa Sodankylässä. 

Täytyy myöntää, että olen suhtautunut vähän skeptisesti Sodankylän tarjoamiin kesälomailumahdollisuuksiin, kun kysymyksessä on lapsiperhe. Ja kuten meistä moni tietää, ovat esiteinit monesti erityisen haastavia matkailijoita, joiden viihtyminen perhelomalla saattaa joskus olla kinkkinen juttu. Nyt kuitenkin totean ennakkoluulojeni olleen vääriä.

Lomalaiset saapuivat Hämeenlinnasta vetäen perässään asuntovaunua. Kun oma asunto on mukana, on helppo suunnata kulkunsa sinne, minne nokka näyttää. Tai tehdä äkkinäisiä muutoksia suunnitelmiin sen mukaan, miltä sääennusteet näyttävät. Näin toimivat Veera (11) ja Laura (9), sekä Urtsi-isä ja Henna-äiti. Nokka näytti alun perin kohti Kilpisjärveä, mutta sateen uhatessa Ylläkseltä suunnattiinkin kohti aurinkoista Sodankylää.

Tässä lista siitä, mikä oli kivaa kesälomalla Sodankylässä. Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä, mutta 1. oli kaikkien mielestä erityisen kiva.

1. Lampivaaran Ametistikaivos

Ametistikaivos sijaitsee Luoston ja Pyhätunturin välissä, matkaa Sodankylästä on noin 45 km. Erikoiseksi sen tekee sijoittuminen keskelle Pyhä-Luoston kansallispuistoa, ja siksi myöskään yksityisautoilu sinne ei ole sallittu. Tunturitiellä sijaitsevalta Rykimäkeron parkkipaikalta lähtee 2,2 km:n mittainen kävelyreitti kaivokselle ja kahviolle. Liput voi ostaa paikanpäältä ja opastetut kierrokset kaivoksella alkavat tasatunnein.

Tyttöjen mielestä kävelymatka kaivokselle ei tuntunut liian pitkältä. Kengät kastuivat vähän pitkospuilla, mutta se ei haitannut. Kaivoskierroksella Veeraa kiinnostivat erityisesti oppaan kertomat tarinat ja hänen mielestään maisemat kaivoksen portailta olivat hienot. Laura taas tykkäsi jalokivien etsimisestä ja löytämisestä. Pohdimme yhdessä mitä mahtoivat olla ne valkoiset kukat, joita alueella oli huomiotaherättävän paljon. Totesimme niiden olleen ruohokanukoita, jotka taitavat olla ainoita Suomen luonnonvaraisista kasveista, joiden varsinainen kukinto on musta.

Ametistikaivoksella oli paljon väkeä, mutta se ei haitannut matkalaisiamme. Tytöt huomasivat, että jotkut olivat viettäneet yönsä telttaillen Lampivaaran taukopaikalla, aivan Ametistikahvilan lähellä.

Samalla reissulla sai otetuksi myös pakolliset porokuvat

2. Kalastaminen (Laura)

Aina ei lomanvietto-ohjelman tarvitse olla järjestettyä ja maksullista. Lauran mielestä ehdottomasti parasta oli, kun hän pääsi naapurin Askon ja Hissun kanssa kalastamaan verkoilla. Homma oli tytölle ensimmäinen kerta elämässä. Jo verkkojen laskeminen oli jännää ja hauskaa, mutta niiden kokeminen se vasta aivan erityistä olikin. Seitsemältä aamulla herääminen ei tehnyt tiukkaakaan, kun piti mennä katsomaan, oliko verkoissa mitään. Tytön äiti kertoi, että normaalisti aikaiset aamuherätykset eivät todellakaan ole Lauran mieleen.

Iltapäivällä töistä tullessani sain kuulla, että ahvenia oli tullut ja ne oli perattu, paistettu ja syöty naapurissa yhteisvoimin. Laura oli myös oppinut työntämään veneen vesille ja soutamaan sitä. Siis täydellisen onnistunut päivä!

3. Kullanhuuhdonta

Tankavaarassa voi kuka tahansa pääsylipun ostettuaan päästä kokemaan sen jännityksen, kun vaskoolin pohjalta alkaa kiviaines vähentyä ja kultahiput jäävät jäljelle. Tämä homma kiehtoi ja koukutti erityisesti perheen isää. Aikuinen mies pääsi unelmoimaan kultamaista ja kullankaivuusta. Lauraa ei oikein jaksanut kiinnostaa ja Veerankin mielestä huuhtomien oli korkeintaan ok.

Kultamuseo oli se paikka, joka viehätti tyttöjä. Erityisesti mieleen jäivät kullankaivuusta kertova valotaulu, ja erilaisista mineraaleista koottu maapallo oli sairaan siisti. Lisäksi kultakaivoskaupunki oli nätti.

4. Leireily Mummin pihassa

Urtsin mielestä hyvän leirintäalueen ehdoton vaatimus on se, että pääsee saunaan. Sattasessa Mummin pihamaan leirintäalueella sai lämmittää ulkosaunan aina kun halusi; siis joka ilta. Muutenkin asuntovaunulle löytyi sopiva paikka ja tytöt saivat pystyttää telttansa minne halusivat. Ja kun sade välillä yllätti, saattoi teltan siirtää terassille. Kätevää, mukavaa ja leppoisaa.

5. Ostokset Sodankylässä

Olen aina ollut sitä mieltä, että Sodankylästä voi ostaa suurin piirtein kaikkea mitä ihminen tarvitsee. Kuten esimerkiksi nekkuja, joissa on viittä eri makua. Tai erittäin hyvät ja nätit retkeilykengät. Ja kesän ensimmäisen pehmisjäätelön. Vieraamme olivat siis hyvin tyytyväisiä tarjontaan ja palveluihin. Ostosten lomassa saattoi myös viettää aikaa kauniissa ympäristössä Sodankylän vanhan kirkon luona ja ottaa perinteisiä turistivalokuvia.

6. Sodankylän hyvä sijainti

Erittäin hyväksi asiaksi Sodankylässä osoittautui sen sijainti. Noin 100 kilometrin säteellä kirkonkylästä löytyy monesta suunnasta paljon mielenkiintoista katseltavaa ja tekemistä. Perhe vieraili myös esimerkiksi Savukoskella, jossa sijaitsee sodanaikaisen Salpalinjan toinen pää. Virolahdella sijaitseva toinen pää oli jo katsastettu. Vanhempien sotahistoriaharrastukin saatiin siis sisällytettyä lomaan, jonka tukikohtana oli Sodankylä.

Välillä löytyi myös mielenkiintoisempia asioita kuin vanha Salpalinja

Tietysti kysyin myös mitkä asiat lomamatkalla eivät olleet niin kovin mieleisiä. Lauran mielestä Ylläkselle kiipeäminen oli kaikkein tyhmintä. Se oli jyrkkää ja raskasta, ja sitä paitsi toiset menivät mönkkärillä ohi. Mutta alastulo oli kuitenkin kivaa.  

Kiitos taas perhe-Miettiselle mukavasta seurasta ja valmiista grilliruuista töistä tullessani. Ja erityiskiitos Veeralle ja Lauralle asiantuntijalausunnoista ja piristävästä seurasta.

Terveisin