Hektinen heinäkuu ja viimehetken kalamiehet

Tänä kesänä suomalaiset matkailijat löysivät oman kotimaansa, ja erityisesti Suomen luonnon upeuden. Luontomatkailun suosion kasvu on ollut selvästi nähtävissä oleva trendi jo parin vuoden ajan, mutta nyt koettiin varsinainen läpimurto.

Aloitin työskentelyn Pyhä-Luoston kansallispuiston luontokeskuksessa kesäkuun alussa. Silloin ei vielä kukaan tiennyt, kuinka kesämatkailu sujuu vuonna 2020. Arvailtiin vain, että kotimaan sisällä liikutaan nyt entistä enemmän. Toisaalta vaarana oli myös se, että kukaan ei uskalla lähteä mihinkään. Kesäkuun puoliväliin mennessä oli käynyt selväksi, että porukka liikkuu, ja paljon liikkuukin. Erityisesti luontokohteet nousivat viikko viikolta suositummiksi. 

Kansallispuistot seuraavat kävijämääriään jatkuvasti. Oletko koskaan huomannut reitille lähtiessäsi laatikkoa, joka on kiinnitetty puun runkoon tai johonkin tolppaan? En minäkään ole, ennekuin tiesin sellaista katseellani etsiä. Laatikon sisällä on laite, joka laskee jokaisen ihmisen, joka kulkee sen ohitse kansallispuistoon. Takaisintulijoista se ei välitä…

Kesäkuun lopussa mittarilukemat kertoivat jo selvää faktaa: kävijämäärät olivat hiljaisen toukokuun jälkeen kasvaneet lähes samalle tasolle kuin edellisenä vuonna. Luontokeskuksessa vieraili jo vähän enemmän porukkaa kuin edellisvuoden kesäkuussa. 

Viime viikolla tutkittiin laskurit heinäkuun osalta. Olimme opastaneet ja neuvoneet asiakkaita luontokeskuksessa sellaiseen tahtiin, että osasimme odottaa suuria kävijälukemia. Myös muista kansallispuistoista oli pitkin kesää kuulunut tietoja siitä, että retkeilijöitä on parhaimmillaan/pahimmillaan metsät täynnä, ruuhkaksi asti. Meillä ei luonnossa sentään ruuhkaa koettu, mutta huimia kävijälukemia saatiin. Heinäkuussa 2019 Pyhä-Luoston kansallispuistossa vieraili 22 600 ihmistä. Tänä vuonna lukema oli reilut 30 000. 

Luontokeskus Naavasta tietoa, apua ja ostoksia haki lähes viisi tuhatta kävijää enemmän kuin viime heinäkuussa. Myös asiakkaiden sähköposti- ja puhelinyhteydenottojen määrä oli selkeästi edellisvuotista suurempi. Ei siis ihme, että me asiakasneuvojat tunsimme olevamme hyvinkin tärkeitä ja työllistettyjä henkilöitä.

Mitä nämä uudet kansallispuistossakävijät sitten ovat halunneet ja kysyneet? 

Hyvin monet etsivät lyhyehköjä ja helppoja reittejä. Siis sellaisia, joissa näkee tunnetuimmat kohteet, eikä pelkoa eksymistä ole. Olemme saaneet neuvoa tuhansille ihmisille reitin Isokuruun ja Pyhänkasteen putoukselle. Onnistuimme kuitenkin houkuttelemaan monet tutustumaan myös Tunturiaapan luontoreittiin, jonka lintutornista on huikeat näköalat lähes koko tunturijonoon. Tästä reittisuosituksesta olemme myös saaneet ehkä eniten kiitosta ihan kaiken ikäisiltä kävijöiltä. Lisäksi Ukko-Luoston reitti uusine portaineen on ollut kävijöiden mieleen.

Erityisesti nuoret ovat innostuneet retkeilemään yhtä päivää pidempiä reissuja. Kaksi tai kolme yötä kansallispuistossa on ollut monen toiveessa. Hyviä telttapaikkoja ja juomaveden hankkimista olemme neuvoneet usein. Pyhä-Luosto on hyvä ”harjoittelupaikka” tottumattomillekin luontovaeltajille, koska välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä, eivätkä reitit vie aivan tiettömättömien taipaleiden taakse. Kaksi kertaa päivässä kulkeva bussilinja Pyhän ja Luoston välillä on ollut näille retkeilijöille tärkeä asia, kun on pitänyt päästä reitin toisesta päästä takaisin omalle autolle. Nuoret aikuiset liikkuvat usein myös kokonaan julkisia liikennevälineitä käyttäen.

Usein kuultu kysymys on ollut se, pääseekö hissillä tunturiin. Tavallisesti kesäisin Kultakeron huipulle voi mennä laskettelukeskuksen hiihtohissillä. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan nyt ole ollut, vaan hissit ovat pysyneet liikkumattomina. Monet asiakkaat ovat olleet pettyneitä, mutta mitään suurta harmistusta en ole kohdannut. Toinen, yllättävän usein, kuultu kysymys on: ”Voiko tunturin päälle ajaa autolla?” Nämä kysyjät ovat aika usein miehiä, ja heistä muutamat ovat olleet silminnähden tyytymättömiä kuultuaan kieltävän vastauksen. Heidät olen neuvonut ajelemaan vaikkapa Saariselälle. 

Kansallispuiston alueella olevat kolme vuokratupaa ovat olleet erittäin suosittuja. Tuvan voi vuokrata itselleen 60 euron vuorokausihintaan, ja nauttia omasta rauhasta, saunasta sekä patjasta nukkuma-alustana. Monet suunnittelevat vaellusreittinsä vuokratupien mukaan.

Mitä sitten ovat otsikossa mainitut viimehetken kalamiehet? Kahden kuukauden kokemuksella voin todeta, että kalalupia tullaan ostamaan useimmiten vähän ennen viittä. Toisin sanoen vähän ennen sulkemisaikaa. Olen miettinyt, että mitä kummaa nämä tyypit hommaavat koko päivän, kun he myöhään iltapäivällä hoksaavat, että tänään täytyy mennä kalaan. Kalalupien ihmeellinen maailma on sen verran monimutkainen, että 15 minuuttia ei oikein tahdo riittää, kun pitää keksiä kysyjälle hyvä kalapaikka ja siihen vaadittava lupa. Tässä hommassa on asiakasneuvojalla tullut monta kertaa tuskanhiki juuri ennen työajan loppua.

Terveisin