Back to Pyhä-Luosto

Suoritin restonomikoulutuksen työharjoittelun Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Totesin silloin, että luonto- ja kulttuurimatkailu on lähellä sydäntäni. Viihdyin harjoittelupaikassani todella hyvin. Lisää voit lukea postauksesta, jossa harjoittelun päätteeksi summaan sen, mitä tuli tehtyä ja opittua.

Pyhä-Luoston luontokeskus Naava haki maaliskuussa asiakasneuvojaa kesä- ja syyssesonkiin; toukokuun alusta vuoden loppuun. Hain paikkaa, ja toivoin hartaasti hakemukseni tärppäävän. Vahvuuteni hakijana oli hyvä kansallispuiston reittien tuntemus. Kovin paljon varsinaista asiakaspalvelua en harjoitteluni aikana tehnyt, mutta yritin mahdollisuuksien mukaan tutustua siihenkin hommaan. Minulla oli mielestäni aika hyvä kuva asiakasneuvojan työtehtävistä.

Sitten meni kaikki kiinni, kuten hyvin tiedämme. Myös Metsähallituksen luontokeskukset ja muut asiakaspalvelupisteet suljettiin. Toukokuussa minulta tiedusteltiin, olinko vielä kiinnostunut työpaikasta, jos aloitus siirtyykin kesäkuun alkuun. Tottakai olin kiinnostunut!

Sain myös kuulla, että tehtäviin kuuluisi asiakaspalvelun lisäksi muunmuassa osallistuminen Luontoon.fi -sivuston uusimiseen, lähinnä kuvien käsittelyn muodossa. Onneksi osaan käyttää PhotoShopia. Toki osaamiseni on vähän ruosteessa, mutta tunnen photarin pukusuunnittelijan työni ajoilta. Puhelinhaastattelun tuloksena oli, että työpaikka on minun. Mahtavaa!

Ensimmäisen riemastuksen jälkeen alkoi realiteettien funtsiminen. Ratkaistavina olivat kysymykset esimerkiksi liikkumisesta ja asumisesta. Tämä on tuttu ongelma kaikissa Lapin tunturikeskuksissa työskenteleville. Saariselälle pääsin näppärästi bussilla, mutta Pyhätunturille kulkemisessa se ei ollut mahdollinen vaihtoehto. Tämä tarkoitti sitä, että oli lähdettävä autokaupoille. Nyt olen siis pienen ja punaisen auton omistaja. Asumisen järjestämiseksi tiedustelin äidiltäni, suostuuko hän ottamaan minut kämppikseksi. Sain myöntävän vastauksen.

Ajelen nyt päivittäin Sodankylästä Pyhälle omalla autolla. Työmatkan pituudeksi tulee yhteensä 160 km ja aikaa kuluu pari tuntia joka päivä. Aika paljon… Onneksi reitti on maisemiltaan aika lailla normi työmatkaa hienompi. Luoston ja Pyhän välinen tunturitie on kertakaikkiaan upea! Olen näiden muutaman viikon aikana saanut aitiopaikalta seurata talven väistymistä tuntureista ja suorastaan räjähdysmäistä kesän tuloa. Kyllä se tunnin kehätiellä jonottamisen voittaa.

Ikävät puolet pitkähkössä työmatkassa ovat sen vaatima aika ja tietysti bensankulutus. Aikasyöppö ajelu on vienyt minulta mahdollisuudet nauttia työpaikan tarjoamista loistavista luontokokemusmahdollisuuksista. Häpeän tunnustaa, että en ole vielä yhtään kertaa ehtinyt/jaksanut suunnata kulkuani kansallispuiston reiteille. Otankin vastaan asuntotarjouksia, mieluiten Luostolta. Vaatimuksena on hyvä, halpa ja kalustettu. Mieluiten tietysti asuisin mökkivahtina jossain hienossa kelohirsihuvilassa, mutta se taitaa olla turha haave…

********

Kesäkuun alku on mennyt uuden opettelussa. Vaikka tunnenkin reitit, on työ tuonut mukanaan paljon uusia asioita. Kalastuslupien maailma on totaalisen uusi, ja todellakin monimutkainen. Varausjärjestelmän avulla varataan ja ostetaan sekä kalastuslupia että vuokra- ja varaustupia. Järjestelmä ei ole mikään loogisuuden riemuvoitto. Metsähallituksen Luontoon.fi -sivustoa ollaan uusimassa, ja se teettää paljon töitä. Siis monen uuden asian äärellä olen, jälleen.

Asiakasneuvonnassa on omat, luonnonolosuhteiden aiheuttamat haasteensa. Kun kansallispuiston suosituimmista reiteistä kaksi on poissa käytöstä, saa asiaa kertoa ja perustella monen monta kertaa päivässä. Isokurun rakenteet ovat rikki runsaslumisen talven ja voimakkaan tulvan jäljiltä. Ukko-Luoston uusien portaiden rakentaminen aloitettiin jo viime kesänä, mutta aikainen lumentulo pakotti lopettamaan työt ennen aikojaan. Onneksi puiston superahkera kenttäporukka sai portaat valmiiksi juuri sopivasti juhannukseksi.

******

Juhannus on kulunut mukavasti kotona, matkustamatta minnekään. Tai no, ehkä sentään… Päätimme aaton kunniaksi mennä kaupunkiin syömään. Suomalaisethan perinteisesti suuntaavat juhlistamaan mittumaaria maalle, mutta me päätimmekin mennä kaupunkiin. Valdemarin terassilla oli leppoisa tunnelma, sopiva määrä ihmisiä ja ruoka yllätti meidät positiivisesti. Ravintola sijaitsee keskustan tuntumassa, aivan Kemijoen rannassa. Oikein onnistunut iltapäivä.

Olimme uuden matkailutrendin ja -termin äärellä. Staycation koostuu sanoista stay (jäädä) ja vacation (loma). Nykyään yhä useampi viettää lomansa omilla kotikulmillaan paikallisia palveluita käyttäen. Pelkkää ravintolaruokailua ei vielä voi kutsua staycationiksi, koska määritelmän mukaan loman pitäisi sisältää myös vähintään yksi hotelliyö. Mutta omassa mielessään näin voi ajatella. Silloin voi saada tunteen siitä, että on harrastanut edes jonkinsorttista matkailua.

Hyvää juhannusta kaikille

toivoo