Kesäpäivä Kemissä

Vietin elokuisen keskiviikkopäivän Kemissä. ”Kemissä, miksi ihmeessä!?” huudahtavat kaikki lappilaiset (varsinkin rovaniemeläiset) lukijani. Tässä kerron vastauksen kysymykseen sekä sen, mitä tein ja miltä tuntui. Lisäksi paljastan jutun lopussa henkilökohtaisen, Kemiin liittyvän salaisuuden.

Mummilla oli vuosittainen vanhojen kavereiden tapaaminen Kemin Ajoksessa ja hän pyysi minua reissulleen apukuskiksi. Tokihan lupasin lähteä, mutta sillä ehdolla, ettei minun tarvitse osallistua kyseiseen seniorihäppeninkiin, vaan voin käyttää aikani tutustumalla Kemiin. Siis noin niin kuin ihan muina turisteina.

Yritin etukäteen ottaa selvää siitä, miten voisin viettää päiväni matkailijana Kemissä. Selasin nettiä ja totesin, että en mitenkään, mikäli kaupungin sähköistä markkinointia on uskominen. Varsinainen matkailusivusto oli remontissa ja aukeaa vasta syksyllä. Löysin siis vain Lumilinnan, jäänmurtajan ja muutaman hotellin. Ensinmainitut eivät ole ihan kesämatkailijan juttuja, ja hotellia en päiväreissuuni tarvinnut.

Tiesin entuudestaan, että Kemissä on taidemuseo. Sinnehän menen, tottakai! Mutta Mummi tiesi kertoa, että sekin on remontissa. Tarjolla olisi ollut vain jalokivimuseo. Anteeksi rajoittuneisuuteni, mutta ei vaikuttanut houkuttelevalta. Ehkä syynä oli se, että en mitenkään osannut yhdistää jalokiviä ja Kemiä.

Mummi oli jo aikaisemmin kertonut minulle, että Kemissä on hieno sisäsatama. Nyt hän lisäksi infosi kaupungintalon ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta näköalakahviosta. Siitä en ollut ennen kuullutkaan, joten päätin sisällyttää tornin päiväni ohjelmaan.

Kemi ja Rovaniemi ovat vanhastaan ne kaksi lappilaista kaupunkia, joiden välillä on kissanhännänvetoa vähän joka asiasta. Siksi en voinut välttyä tekemästä vertailuja näistä matkailukaupunkeina, kesämatkailijan näkökulmasta. Tässä havaintoja Kemistä, olkaa hyvä.

Kemissä on kaupunkipyöriä!

Suuntasin kulkuni kaupungintalolle, tarkoituksenani mennä kahville aikaisemmin mainitsemaani näköalakahvioon. Kaupungintalo on siis se kaikkein korkein rakennus Kemin keskustassa. Joku voisi pilkata sitä suureellisuudesta, mutta tiedoksi annettakoon, että se toimi alun perin myös vesitornina.

Ennen sisäänmenoani huomasin pihalla rivin Villareita: vihreitä kaupunkipyöriä, joita sai vuokrata 2€/ 2 tuntia. Tai 5€, jos halusi pyöräillä koko päivän. Totesin tämän olevan juuri se kulkuvälinevaihtoehto, jolla kannattaa tutustua vieraaseen kaupunkiin kauniina kesäpäivänä. Vähän myöhemmin hämmästytin tyttäreni puhelimessa kertoessani pyöräilystäni: ”Mitä, onko Kemissä kaupunkipyöriä? Ja Rovaniemellä ei ole!” Tästä siis pisteet Kemille.

Kemi, ja sen kaupungintalo

Kemissä aika on pysähtynyt

Kulkiessani Kemin keskustassa Villarillani havahduin olotilaan, jossa aika tuntui pysähtyneen. Eikä tämä välttämättä ollut täysin huono asia. Kaupunki jotenkin chillaili, ihmisiä ei kovin paljon näkynyt ja nekin, jotka olivat liikenteessä, käyskentelivät vailla kiirettä. Toki useimmat ihmiset olivat töissä keskiviikkona keskellä päivää, mutta kuitenkin tunnelma oli erikoisen ajaton. Mukavaa.

Oman mausteensa antoi asiakaspalvelukulttuuri, joka oli pysähtynyt jonnekin 70-luvulle. Tähän törmäsin parissa kahvilassa. Kaupungintalon kahviossa oli paitsi lounasta ja kahvia, myös kaupunkipyörien vuokrauspiste. Mutta, mutta… Sain huokailla tiskillä melkoisen tovin odotellessani henkilökunnan tupakka- ja juttelutauon loppumista. Heitä oli siis kolme, ja kaikki tupakalla yhtaikaa. Vieläpä terassilla kahvilan oven edessä, siinä missä ainakaan asiakkaat eivät saisi polttaa.

Kaupungin ehkä upeimman terassin kukkaistutukset koostuvat tupakantumpeista, horsmista ja koivuista

No, lopulta sain pyöränavaimen (pyysin naisten pyörää). Laskeuduin rutisevalla ja pelottavalla hissillä maan tasalle. Totesin saaneeni miestenpyörän avaimen. Nousin rutisevalla ja pelottavalla hissillä 13. kerrokseen. Sain uuden avaimen (en pahoittelua). Ja taas hissiin. Huh, paljon aikaa kului polkupyörän saamiseen ja hissillä ajamiseen. Rutiseva ja pelottava hissi nimittäin ei ollut kovin nopea.

Seuraavassa kahviossa sisäsatamassa myyjätär joi pöydässä Pepsiä ja jutskaili poikaystävänsä kanssa. Hän pakottautui hiukan keskeyttämään kuherteluaan siksi aikaa, kun möi minulle jäätelön. Onneksi olin nopea asiakas. Näin ihanan nostalgiseen asiakaspalveluun en ole törmännyt Rovaniemellä.

Kemissä huolehditaan kaupunkiympäristöstä

Kemin keskustassa on silmiinpistävän siistiä, huoliteltua ja kaunista. Siihen käytetään selvästi enemmän resursseja kuin Rovaniemellä. Missään ei ole roskia eikä tursuavia roskiksia. Nurmikot on leikattu. Kukkaistutukset ovat kauniita ja runsaita. Patsaita ja muita taideteoksia on paljon. Rakennuskanta on monimuotoista ja monilta vuosikymmeniltä. Kemi on onnekseen välttynyt rakentamisbuumilta.

Kirsikkana kakussa on Kemin sisäsatama! Ei pusikoituneita pientareita, vaan hoidettuja katuja, puistoja ja oleskelualueita. Ei halkeilevaa asfalttia, vaan sileää pintaa ja ladottuja kiveyksiä. Ei menetettyjä mahdollisuuksia, vaan kauniita merinäkymiä, puistonpenkkejä, paljon veneitä, kivoja kahvioita ja onnellisen oloisia ihmisiä.

Rovaniemen päättäjät: jos haluatte tietää, miltä matkailukaupungin pitäisi näyttää kesällä, käykää tutustumismatkalla vaikka Kemissä!

Kemin rautatieasema

Monelle matkustavaiselle rautatieasema on kaupungin ensimmäinen käyntikortti. Kemissä se on kaunis keltainen puutalo. Asemarakennuksen ulkopuolella on opasteviitat kaikkiin tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin kohteisiin. Rovaniemelle siinä ei ollut opastusta, mutta Rovaniemen rautatieasemalla ei ole opastusta mihinkään.

Parasta asemalla on sen vieressä sijaitseva Cafe Hertta. Jos muissa paikoissa sainkin tökkivää palvelua, niin Hertassa se oli mitä herttaisinta. Ja paikkahan on muutenkin aivan ihana. Se on remontoitu entisen asemaravintolan tiloihin ja on kaunis ja viihtyisä. Sain syödäkseni todella hyvää kinkkupiirakkaa salaatin kanssa sekä hyvää jälkkäriä, jonka nimeä en muista. Erityismaininta täytyy antaa WC:stä. Toiletti on avara ja siellä on kankaiset käsipyyhkeet!

Kemi on panostanut talvimatkailuun

Kahta pohjoisen kaupunkia yhdistää matkailun painottuminen talviaikaan, ainakin toistaiseksi. Molemmilla olisi tarjottavana vaikka mitä myös kesään, mutta ainakaan vielä se ei oikein näy. Kemillä on aina vaan Lumilinna ja Rovaniemellä Joulupukki. 

Äkkinäisellä näppituntumalla sanoisin, että Kemin kesämatkailu on jopa enemmän lapsenkengissä kuin Rovaniemen. Toivottavasti molemmat saavat lähitulevaisuudessa tuotteistettua myös keskiyöauringon ja hienot rantanäkymät. Rannan osalta Kemi on askeleen edellä, mutta markkinoinnin osalta vähintään saman verran jäljessä.

------ 

Enpä olisi uskonut, että saan kirjoitettua näin pitkän jutun Kemistä! Päiväni siellä oli oikein onnistunut. Toki kauniilla loppukesän säällä ja kiireettömällä ajankohdalla oli osuutta asiaan. Edelleenkään minä en tekisi turistimatkaa elokuiseen Kemiin, mutta ehkäpä tulevaisuudessa voisin sitä jollekulle suositella. Ja varmasti joskus vielä menen sinne taidemuseoon, kunhan saavat rempan tehtyä.

Ja lopuksi lupaamani salaisuudenpaljastus… Minä olen syntynyt Kemissä. Tätä en ole Rovaniemellä pahemmin huudellut, mutta tulkoon nyt ilmi. Lieventävänä asianhaarana 

mainittakoon se, että en ole koskaan asunut Kemissä ja syntymäpaikkaanihan en ole voinut vaikuttaa.

Terveisin