Taas pääsee Viiankiaavalle!

Viiankiaapa on ihana! Sodankylän pohjoisosassa sijaitseva suo on ollut monien vuosien ajan minulle kerran vuodessa toteutettava retkikohde. Kesällä 2020 en kuitenkaan päässyt siellä vierailemaan reittirakenteiden huonon kunnon vuoksi. Nyt kävin Viiankijärven kodalla nauttimassa simppelin syksyisen retkilounaan.

***

Viiankiaapa kuuluu Natura 2000 -verkostoon, ja sen kokonaispinta-ala on 65,95 km². Se muodostuu laajasta aapasuokokonaisuudesta, jonka tärkeimpiä suojeltavia Natura-luontotyyppejä ovat aapa- ja keidassuot, letot, huurresammallähteet, puustoiset suot ja luonnonmetsät.  Alueella on tavattu useita uhanalaiseksi tai silmälläpidettäväksi luokiteltuja kasvi- ja lintulajeja. Lintulajeista yksi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. 

Kuten sanottu, viime kesän osalta vierailu Viiangilla jäi tekemättä. 2000-luvun alussa suolle rakennetut pitkospuut olivat tulleet tiensä päähän, eikä niitä aiottu enää uusia. Onneksi kuitenkin Metsähallitus sai rahoituksen lyhyemmän rengasreitin uusimista varten eduskunnan myöntämistä Tulevaisuusinvestointi 21-varoista. Puisten pitkosten keskimääräinen käyttöikä on yleensä noin 15 vuotta, joten rakenteiden uusiminen oli jo todella tarpeen.

Hommaan valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin viime talvena. Pitkosten rakennustarpeet kuljetettiin moottorikelkoilla reitin varrelle maaliskuun alussa. Varsinainen rakentaminen aloitettiin kesäkuun loppupuolella, ja valmiiksi pitkokset saatiin heinäkuun lopussa 2021. Iso urakka toteutettiin kahden kokeneen reittirakentajan työpanoksella, vahvistettuna kahden viikon ajan kahdella työharjoittelijalla.

Kaikkiaan pitkoksia uusittiin noin 2,5 km. Lankkutavaraa tähän tarvittiin n. 7000 m ja nauloja n. 14 000 kpl. Iso osa vanhoista pitkoksista oli purettava kokonaan pois. Nyt ne odottavat reitin varrella merkatuissa pinoissa ensi talvea, jolloin ne moottorikelkkakyydillä kuljetetaan hävitettäväksi. Parhaiten säilyneet osat on säästetty tukirakenteiksi uusien pitkosten alle. Erityisesti märimmillä kohdilla suossa ollut puutavara oli hämmästyttävä hyväkuntoista.

Viiankiaavasta pääsee nyt siis nauttimaan 4,3 kilometrin mittaisella rengasreitillä. Olen huomannut jonkin verran some-pohdintaa siitä, mikä on pidemmän, noin 7 kilometrin mittaisen reitin kohtalo. Se, sekä sen varrella oleva lintutorni, on huonon kuntonsa vuoksi poistettu käytöstä kokonaan. Kaikkia aikaisemmin rakennettuja reitistöjä ja rakenteita ei valitettavasti millään voida uusia. Lapissa rajalliset resurssit on kohdennettu ensisijaisesti kansallispuistojen ja suosituimpien retkeilyalueiden ylläpitoon ja korjaamiseen.

***

Minä olen todella onnellinen, että edes lyhyt pitkosreitti mahdollistaa Viiankiaavalla retkeilyn ja suoluonnosta nauttimisen. Vaikka suo hivelee kaikkia aisteja, on sen estetiikka jotenkin mykistävää kaikkina vuodenaikoina. Esteettiset arvot ja mahdollisuus kokea esteettisiä elämyksiä voidaan ajatella osaksi hyvää elämää. Kauneus tuottaa mielihyvää ja esteettinen mielihyvä lisää ympäristön elvyttävyyttä. Aivokemia muuttuu, ja muun muassa runsaasti opiaattireseptoreita sisältävä hermoyhteys aktivoituu. Tämä lisää mielihyvähormonien, endorfiinien aktiivisuutta aivoissa. 

Vuonna 1966 Ronald W. Hepburnin julkaisi artikkelin ”Nykyajan estetiikka ja luonnonkauneuden laiminlyönti”. Hän vertaa luontokokemusta taidekokemukseen. Hepburn nostaa esiin kaksi merkittävää eroa luonnon kokemisessa verrattuna taiteeseen. Ensinnäkin luontokokemuksessa kokija on usein itse osa esteettistä tilannetta: luonto toisin sanoen ympäröi kokijan. Tästä johtuen kokijan ja koetun välinen vuorovaikutus on hyvin dynaaminen; itse kokija liikkuu, eikä luontokaan ole koskaan täysin staattinen. Luontokokemuksessa oleellista on muun muassa se, että havainnon kohde muuttuu ajassa, kun taas taiteessa kohde pysyy usein samana. 

Keskeistä luonnon kokemisessa kauniiksi on sen moninaisuuden tarjoamat ärsykkeet mielikuvituksellemme. Luonnon ja taidekokemuksen vertaamisessa on oleellista se, että taideteos on ihmisen tekemä kulttuurituote, kun taas luonto on aina sattumanvarainen ja sillä on aivan oma kehityshistoriansa ja lainalaisuutensa. Tälläkin reissulla sain todeta, että ruska alkaa mennä menojaan ja seuraava tuleva vuodenaika muuttaa maisemaa vääjäämättä. Odotettavissa on myöhäissyksyn mustavalkoinen ja sumuinen estetiikkaa. 

Terveisin

Olen ennenkin hehkuttanut suon ihanuutta. Sen voit lukea tästä: Matkalla Suomessa? Painu suolle!

Lähteet:

Haapala A. 2015. Mitä on esteettinen hyvinvointi? Teoksessa Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi. A.Haapala, K. Puolakka & T. Rannisto (toim.) 2015. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1417. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Immonen O. 1996. Saatteeksi. Teoksessa Maiseman arvo(s)tus. M. Häyrynen & O. Immonen (toim.) 1996. Kansainvälisen soveltavan instituutin raportteja n:o 1. Lahti: Lahden kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti.

Luontoon.fi. Viiankiaavan soidensuojelualue. https://www.luontoon.fi/viiankiaapa