Kesän kuvat 2021

Taas taitaa olla aika laittaa pakettiin yksi mennyt kesä. Kesän kuvat 2021 ovat jälleen niitä, joita syystä tai toisesta en ole aikaisemmin blogissa julkaissut.

Kesä -21 kului suurimmaksi osaksi työn merkeissä, asiakasneuvojana Pyhä-Luoston luontokeskus Naavassa. Porukkaa ja neuvottavia oli todella runsaasti, mikä oli mukava juttu. Erityistä töissä tänä kesänä oli se, että monessa paikassa kansallispuistossa ja sen läheisyydessä tehtiin rakennustöitä. Nämä työmaat vaikuttivat jonkin verran matkailijoiden liikkumiseen ja kohteiden saavutettavuuteen. Isokuru oli kiinni ja Aittakurussakin tehtiin kunnostustöitä. 

Keskikesä oli kiva, sillä sain asua Pyhällä kesä- ja heinäkuun. Ei siis tarvinnut kuluttaa kahta tuntia päivässä työmatkoihin, ja aikaa riitti myös iltakävelyihin kansallispuiston lähireiteillä. Minun suosikkini on erityisesti Tunturiaavan luontopolku, silloinkin kun Isokuru on auki. 

Alkukesällä päätin kokeilla aivan uutta retkimajoittumismuotoa: riippukeinua. Valitsin kokeiltavaksi mallin, jonka hinta ei päätä huimaa ja jossa on sääskiverkko. Kyllähän riippari totuttelua vaatii, mutta ei se telttaa huonompi majoite ole, ainakaan silloin, kun puut ovat sopivan kokoisia ja sopivalla etäisyydellä toisistaan. Harjoittelun aloitin mummilan pihalla Sattasessa.

Heinäkuulle osui kaksikin minulle ihan uutta kokemusta. Ensimmäinen niistä oli maastopyöräily tunturiin ja sieltä alas. No, en kyllä pyöräillyt ylös tunturiin, vaan annoin maisemahissin kuljettaa sinne sekä minut että vuokrapyöräni. Jännää! Jänskätti niin paljon, ettei tuolta reissulta ole kovin montaa valokuvaa. Varsinkin huipulta alaspäin ajaminen oli sen verran pelottavaa hommaa, että tasaiselle maalle päästyäni oli todella voittajaolo.

Toinen ekakertani viime kesänä oli savusaunassa kylpeminen. Pyhätunturin Kairosmajalla, Pyhäjärven rannassa, on perinteinen savusauna, jonka otimme työporukalla testiin. Mukavaa oli, ja kävin jopa uimassakin. Sitä ei tapahdu läheskään joka kesä.

Elokuussa toteutin koko kevään ajan hellimäni haaveen: länsirannikon roadtripin. Sillä samalla reissulla otin käyttöön jo talvella ostamani Museokortin. Monissa vierailemissani kaupungeissa oli elokuun loppupuolella jo matkailusesonki auttamattomasti ohi, ja sen vuoksi useat museot harmillisesti kiinni.  Silti pääsin vinguttamaan korttiani ja voin antaa sellaisen hankkimiselle vahvan suosituksen. On tosi kiva pistäytyä museoihin ja saada niistä iloa, viihtymistä ja viisautta. Museokortin omistajana voi myös käydä monta kertaa samassa paikassa, jolloin ei tarvitse yrittää kiertää ja omaksua kaikkea yhdellä kertaa.

Rannikkoreissulla yritimme löytää mukavia ja persoonallisia yöpymispaikkoja. Juuri sellaiseen päädyimme Kaskisilla. Ihanan B&B Foggy Islandin löysimme ihan sattumalta, kun selasimme nettiä majapaikan löytääksemme. Ystävällinen emäntä lupasi ottaa meidät vastaan, vaikka saavuimme aika myöhään. Sänky ja aamiainen olivat hyvät, mutta erityistä paikassa olivat sen sijainti vanhassa puutalokaupungissa sekä sisustus ja ilmapiiri. Aamulla istuin nojatuolissa ja tein opiskelutehtävää. Mikä mahtava miljöö läppäri sylissä istumiseen ja matkailuopintojen suorittamiseen! Tuossa paikassa voisin käydä toistekin ja viettää enemmän kuin yhden yön.

Loppukesällä aloin taas ajella töihini Pyhälle Sodankylän Sattasesta. Vaikka autoilu on aikaavievää ja kallista, on ehdottomana plussana aamuiset maisemat, sekä tunturitiellä että Sattasessa. 

Syksyn parhaan illallisen tarjosi ystäväni Varpu paistamalla lättyjä Pyhän Tiaislaavulla. Varpu jäi laavulle yöksi ja minä tallustin pimeän metsän läpi otsalampun valossa autolle.  

Talvea ja talven kuvia odotellessa,

terveisin