Toisissa tuntureissa: Oratunturi ja Jorpulipää

Meillä oli SuliTeikun kanssa pitkästä aikaa ruhtinaalliset kaksi vapaapäivää yhtaikaa. Suunnitelmat olivat aluksi suuret ja ajatuksena suunnata johonkin tosipohjoiseen. Myös tuleva kansallispuisto Salla kiinnosti.

Päädyimme kuitenkin ottamaan tukikohdaksi Sodankylän ja tekemään sieltä pari päiväretkeä. Näin säästyimme yöpymispaikan hakemiselta ja tietysti myös siitä maksamiselta. Majoituspaikan etsiminen netin syövereistä on minusta ylettömän työläs homma. Pitää etukäteen lyödä lukkoon minne ja milloin on menossa, tehdä hintavertailuja, tutkia varusteluja ja sittenkin tuntuu aina epävarmalta vastaako kämppä odotuksia. Kotipuolessa punkkaamisella pääsee tästä riesasta.

SuliTeikkua kiinnosti Oratunturi ja minua Tankavaaran reitit. Kumpikaan ei ollut ennen käynyt kummassakaan, joten nämä sovittiin retkikohteiksi. Tai oikeastaan minä olin aikaisemmin pistäytynyt Oratunturin matalammalla huipulla, mutta nyt oli tähtäimessä korkein kohta. Lisäksi molempiin pääsee autolla suht lähelle, joten ne soveltuvat päiväretkeilyyn.

Mitä sitten lähdimme etsimään? Helpohkoja, työpöydän ja auton ratin ääressä rapautuneelle kunnolle soveltuvia reittejä. Sopivasti ponnistelua vaativia kohteita, joissa luonto elvyttää arjen kiireistä, antaa hyvinvointia kaikille aisteille ja kohottaa kuntoa. Hyvässä ja suorituskyvyltään tasavertaisessa seurassa jaettavaa retkikokemusta. Ja ennennäkemättömiä kauniita paikkoja ja maisemia, jotka tuottavat haltioitumisen tunteita.

Esteettiset arvot ja mahdollisuus kokea esteettisiä elämyksiä luetaan usein osaksi hyvää elämää. Kauneus tuottaa mielihyvää ja esteettinen mielihyvä lisää ympäristön elvyttävyyttä. Aivokemia muuttuu, ja muun muassa runsaasti opiaattireseptoreita sisältävä hermoyhteys aktivoituu. Tämä lisää mielihyvähormonien, endorfiinien aktiivisuutta aivoissa. Erityisesti luonnonmaisemilla on todettu olevan elvyttävä vaikutus ihmisiin.

Esteettisesti miellyttävällä maisemalla on todettu olevan tärkeä merkitys sille, miten paikkakuntaa arvostetaan ja miten siellä viihdytään. Kauniista ympäristöstä voidaan olla ylpeitä ja säilymisen puolesta tehdään valintoja sekä jokapäiväisessä elämässä että kauaskantoisemmin: niistä halutaan pitää huolta. Silti valitettavasti roskaantumista tuntuu olevan kaikkialla, myös kauniissa paikoissa. On vaikeaa ymmärtää, kuinka tyhjien eväspakkauksien kantaminen pois luonnosta voi olla niin vaikeaa. Kuvitteliko tämänkin tölkin ja muiden roskien jättäjä, että laavulla käy päivittäin siivooja, kuten vaikkapa taajaman yleisissä tiloissa? Ja jos kuvitteli, niin millä perusteella? 

Oratunturi on helppo ja mukava päiväretkikohde. Sinne on Sodankylästä ajomatkaa parikymmentä kilometriä Pelkosenniemen suuntaan. Pikitietä ajetaan ohi Orajärven kylän tienhaaran ja käännytään metsäautotielle. Vähän reilun kahden kilometrin päässä on pysäköintipaikka, josta lähtee reitti laavulle. Valittavana on haasteellisempi polku tai helppo mönkijäura. Laavulle on mukava jättää eväsreppu ja jatkaa matkaansa moottorikelkkauraa myöten Oratunturin laelle.

***

Toisen päivän kohteemme, Tankavaara ja sen Urho Kekkosen kansallispuistossa kulkevat lähireitit, olikin sitten vähän pidemmän autoilumatkan päässä. Yhteen suuntaan ajokilometrejä Sodankylästä tuli melkein sata. Mutta lähdimme ajoissa aamulla liikkeelle ja nautimme välillä herkulliset hillolätyt Porttipahtan altaan rannalla olevassa kahviossa. 

Seitsemän kilometrin mittainen Geologinen polku lähtee Tankavaarasta, entisen opastuskeskuksen vierestä. Valitsimme juuri tämän reitin, koska halusimme kiivetä Jorpulipään laelle. Ja hyvä valinta se olikin! Jorpulipää tasaisine, aukeine lakineen ja huikeine näköaloineen on ehdottomasti vaivan arvoinen. Reitti kokonaisuudessaan on mukavan vaihteleva kulkien metsissä, tuntureilla ja soilla. Pitkät pitkospuuosuudet ovat ihania, mutta pitkosten kunto alkaa olla paikoin huono.

Palkitsimme itsemme kahden päivän patikoinnista ruokailemalla Tankavaaran ravintola Wanhassa Waskoolimiehessä. Ja kotimatkalla poikkesimme jälleen lättykahveille, tällä kertaa lähenpänä Sodankylää sijaitsevassa Hariannassa. Tässä yhteydessä täytyy mainita hauska yksityiskohta: kahvittelupaikkamme mennen tullen olivat SuliTeikun serkkujen putiikkeja. Ja herkullisia olivat letut ja hillo molemmissa!

Saimmeko näiltä päiväretkiltä, mitä lähdimme hakemaan? Kyllä saimme, ja enemmänkin. 

Terveisin  

  

Lähteet:

Haapala A. 2015. Mitä on esteettinen hyvinvointi? Teoksessa Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi. A.Haapala, K. Puolakka & T. Rannisto (toim.) 2015. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1417. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Immonen O. 1996. Saatteeksi. Teoksessa Maiseman arvo(s)tus. M. Häyrynen & O. Immonen (toim.) 1996. Kansainvälisen soveltavan instituutin raportteja n:o1. Lahti: Lahden kansainvälisen soveltavan estetiikan instituutti.

Pajunen A. & Leppänen M. 2017. Terveysmetsä. Keuruu: Gummerus Oy.