Matkalla maisemassa

Matkailijat kertovat usein maisemien olevan matkakohteissa tärkeitä ja jälkeenpäin jopa ikimuistoisia. Muuta mikä oikeastaan on maisema? Se on paljon puhekielessä käytetty termi ja usein aika epämääräinen. Lisäksi sillä on monia lähellä olevia termejä, jotka voivat sekoittua sekä keskenään että maiseman käsitteen kanssa.

Nykysuomen sanakirjan mukaan maisema on maanpinnan katsojalle näkyvä aluekokonaisuus, ihmisestä jonkin matkan päässä oleva ja vain näkemällä havaittava ympäristö, kuva tai maalaus sekä seutuja ja tienoita ilmaisevaksi sana. Toisen määritelmän mukaan maisema on kappale maa-aluetta, joka voidaan nähdä jostakin paikasta. Edellisten merkitysten lisäksi sanaa maisema käytetään tarkoittamaan kaunista ja koskematonta luontoa, perinteistä maaseutua, kulttuurihistoriallisia miljöitä tai esteettisesti arvokkaita näkymiä.

Maisema on yksi ympäristötutkimuksen avainkäsitteistä, joita ovat myös esimerkiksi paikka, tila ja luonto. Luonto ja maisema eroavat toisistaan siten, että maisema on rajattu alue, kun taas luonto on laaja kokonaisuus. Alueella on rajoja, jotka erottavat sen muista alueista. Maisema tyypillisesti rakentuu jonkin tietyn ydinnäkymän ympärille, eikä se välttämättä rajaudu toisiin maisemiin. Alue pitää sisällään monta maisemaa.

Ympäristöllä tarkoitetaan tarkastelun kohteen, esimerkiksi ihmisen, ympärillä olevaa asioiden tai olosuhteiden muodostamaa kokonaisuutta. Ympäristö on siis jotain ulkopuolista. Joka tapauksessa ympäristö käsitteenä vaatii subjektin: jonkin, jota ympäröidä. Ympäristö jaetaan usein luonnonympäristöön ja rakennettuun ympäristöön, joista ensimmäinen on syntynyt pääosin luonnon omien prosessien tuloksena, kun taas jälkimmäinen viittaa ihmisten aikaansaamaan ympäristöön.

Maisema tarkoittaa näkyviä asioita sekä luonnonmukaisissa että rakennetuissa ympäristöissä, mutta myös näitä ympäristöjä itsessään. Jos maisema ymmärretään vain näkymäksi tai näköalaksi, se asetetaan katseen ja siten pelkästään visuaalisen aistihavainnon kohteeksi. Maisema on tämän mukaan esimerkiksi vain se osa metsää, joka sattuu olemaan näköpiirissä. Silloin puhutaan mieluumminkin näköalasta. Kokonaisuudessaan maisema ei kuitenkaan ole käsitteenä identtinen näköalan kanssa, koska näköalan ideaan liittyy ajatus katsomiseen rajatusta perspektiivistä ja tietystä suunnasta.  

Maisema -käsitteen monikerroksisuus sisältää luonnon biologiaa ja geologiaa: maan, veden, kasvit ja eläimet. Lisäksi se siihen kuuluu ihmisen tekemiä asioita: rakennuksia, teitä ja kulttuurin tuotteita, siis myös muutosta. Maisema syntyy ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta ja ne vaikuttavat toisiinsa. Sen sijaan, että tarkastellaan luontoa ja kulttuuria erikseen, maiseman käsite kutsuu meitä tutkimaan kokonaiskuvaa: miten maiseman merkitys syntyy subjektin ja objektin, ihmisen ja ympäristön, yhteen kietoutumisen kautta. Kaikkien näkyvien ilmiöiden lisäksi maisema sisältää paljon näkymätöntä ja sillä voidaan viitata niin visuaaliseen ympäristöön kuin mielenmaisemaankin. Meillä on siis yksi maisema, joka sisältää monta uutta maisemaa. Näköalaa katsellaan, mutta maisemassa ollaan sisällä.

Maiseman visuaalinen havaitseminen näyttäisi olevan merkityksellinen osa erityisesti luontokokemuksen muodostumisessa. Tämän seurauksena maiseman arvottaminenkin tapahtuu usein pääasiassa katselemalla tapahuvan havainnon perusteella. Silmää hivelevä maisema koetaan arvokkaammaksi kuin sellainen, jonka visuaaliset ominaisuudet eivät ehkä ole yhtä miellyttäviä, vaikka se lajien monimuotoisuuden vuoksi olisi jopa merkittävämpi.

Luonnonympäristön estetisoituminen ja tuotteistaminen kulkevat usein käsi kädessä: matkailijoille myydään kauniiksi kanonisoituja paikkoja ja niistä avautuvia näkymiä, siis upeita maisemia. Ihminen käy paikoissa, jotka esitellään hänelle eikä omaa asiantuntemusta tai luonnon tuntemusta edellytetä. Jos moniaistisuuden sijaan maisema mielletään pelkästään visuaaliseksi kohteeksi, sitä helposti vain passiivisesti ihaillaan ja vuorovaikutteinen osallistuminen ja moniaistinen kokeminen jäävät syrjään. Sen sijaan, että maisema jää vain postikorttimaiseksi päivitykseksi somevirtaan, siitä voi tulla osa mielenmaisemaa, joka muistuu jälkeenpäin tuoksuina, tuntemuksina ja ääninä, sekä mielen sykähdyksinä ja merkityksellisenä paikkana. Tarvitaan vain aikaa, herkkyyttä ja syventymistä. Ollaan maisemissa.

Terveisin

Lähteet:

Johannesdottir G. R. 2020. Landscape and Aesthetic Values: Not Only in Eye of the Beholder. Teoksessa K. Benediktsson, K. A. Lund, Taylor & Francis Group (toim.) 2010. Conversations with Landscape. https://ebookcentral-proquest-com.ez.lapinamk.fi/lib/ulapland-ebooks/reader.action?docID=592374&ppg=1

Järviluoma J. 2006. Turistin luonto. Tutkimus luonnon merkityksestä matkailun vetovoimatekijänä neljässä Lapin matkailukeskuksessa. Akateeminen väitöskirja/Lapin yliopisto. Rovaniemi: Lapin yliopiston kauppatieteiden ja matkailun tiedekunta.

Raivo P. 1997. Kulttuurimaisema. Alue, näkymä vai tapa nähdä. Teoksessa T. Haarni, M. Karvinen, H. Koskela & S. Tani (toim.) 1997. Tila, paikka ja maisema. Tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere: Vastapaino.

Rannisto T. 2007. Luonnon estetiikka. Helsinki: Multikustannus Oy.

Rolston H. 2007. Onko maiseman esteettisen arvioinnin pohjattava tieteeseen? Teoksessa Y. Sepänmaa, L. Heikkilä-Palo & V. Kaukio (toim.) 2007. Maiseman kanssa kasvokkain. Helsinki: Maahenki Oy.

von Bonsdorff P. 2011. Johdanto. Teoksessa S. Heinänen, P. von Bonsdorff & V. Kaukio. Tunne maisema. Helsinki: Maahenki Oy.