That is how we live here

Viimeaikoina olen kirjoittanut teille mm. siitä, miten täällä Lapissa vierailevien ihmisten toimintatavat eroavat omistamme. Muutama viikko sitten aiheena oli matkailun turvallisuus. Nyt lisää näistä ja vähän muistakin aiheista.

Aasialainen vanhempi herra loukkasi olkapäänsä tunturikeskuksessa. Päivä sattui olemaan sunnuntai. Kipu oli kova ja oppaan huoli suuri. Kysymys kuului: Mitä tässä tilanteessa tehdään. Onko täällä lääkäriä? Vastaus: Ei ole. Kysymys: Eikö edes yksityistä? Vastaus: Ei ole, koska ei ole laskettelukausi. Kysymys: Missä on lähin terveyskeskus? Vastaus: Ivalossa, mutta nyt on sunnuntai… Kysymys: Voinko soittaa ambulanssin? Vastaus: Kyllä voitte, mutta koska kysymys ei ole hengenhädästä, on kyseenalaista, tuleeko se.

Asia eteni niin, että ambulanssi kävi ja totesi, ettei hengenhätää ole. Seuraava osoite oli taksilla päivystävän lääkärin luo. Siis Rovaniemelle, 250 kilometrin päähän. Asia järkytti asiakasta ja opasta. Tähän päivittelyyn minun oli lopulta vastattava: That is how we live here. Lääkäriin pääsy on välillä erittäin hankalaa, ja päivystykset sijaitsevat kaukana. Ei kymmenien, vaan satojen kilometrien päässä. Tähän me olemme jo valitettavasti tottuneet. Asian nurinkurisuuden huomaa, kun sen tuo esille joku ulkopuolinen. Totesin aiemmin, että Suomi tunnetaan turvallisena maana. Näin on, mutta olosuhteet sen suhteen eivät todellakaan ole kovin hyvät kaikkialla maassamme.

Britti-invaasion myötä on yksi tuote noussut selkeästi kysytyimpien joukkoon. Se on sähköpistokeadapteri. Engelsmannit asuvat omalla saarellaan ja pitävät kiinni omanlaisistaan töpseleistä, jotka ovat erilaisia kuin muualla Euroopassa. Joka paikassa ei ole valmiina adaptereita, mikä heitä suuresti hämmästyttää. Kysymys: Miksi teillä ei ole samanlaisia töpseleitä kuin meillä? Vastaus: Because that is how we live here. Adapterin voi ostaa kotimaasta lähtiessään tai kävellä täällä K-kauppaan ostoksille.

Lähdin eräänä iltana myöhään kävelylle metsään. Halusin opetella valokuvaamista pimeässä ja nauttia samalla luonnonrauhasta. Heti reitin alussa kuului metsästä taukoamaton pälpätys. Ulkomaalainen matkailijaryhmä siellä kulki lumikenkineen retkellä. Ehkä he olisivat halunneet nähdä revontulia, mutta sää oli hyvin pilvinen. Mutta mekkala metsässä oli melkoinen. Olisin halunnut ehdotta heille hiljaisempaa luontokokemusta, koska: That is how we (want to) live here. Luultavasti he kuitenkin tunsivat olonsa turvallisemmaksi pitäessään kovaa ääntä umpipimeässä suomalaismetsässä. Valitsin toisen polun.

Aurinko on noussut horisontin yläpuolelle viimeksi 3.12. ja nousee taas seuraavan kerran 8.1. Sen jälkeen alkaakin pian kotimaisten hiihtomatkailijoiden kausi. Oletan, että heillekin tulen sanomaan moneen kertaan, joko  ääneen tai mielessäni: "Näin me täällä eletään”.

Terveisin