Sesonki Saariselällä

Hupsista, pari viikkoa on kulunut nopeasti, ja ilman kirjoittamista. Syy tähän on uusi työpaikka, jonka tavoille ja töille opettelu vie mehut naisesta.

Opinnäytetyö tuli valmiiksi ja arvioitiin viitosen arvoiseksi. Siitä olen kyllä vilpittömän ylpeä! Kaksi viimeistä matkailun konseptointiin liittyvää kurssia olen suorittanut loppuun, mutta arvosanaa en ole vielä saanut. Siis periaatteessa restonomiopintoihin kuuluvat 210 opintopistettä on koossa. Hyvä minä!

Niinpä on siis ollut aika lähteä ”oikeisiin töihin”. Tie vei Saariselälle joulusesonkiin hotellin respaan. En ole koskaan ennen ollut missään työtehtävissä hotellissa, joten uuden äärellä olen ollut nyt jo kolme viikkoa. Uusien asioiden opettelu on minusta aina ollut mielenkiintoista, en ole koskaan kokenut itseäni helposti paikalleen jämähtäväksi tyypiksi. Siispä lähdin matkaan rohkeasti, ehkä jopa uhkarohkeasti.

Työpaikkahaastattelussa kerroin rehellisesti, että en todellakaan hallitse yhtäkään hotellin varausjärjestelmää. Vähän rehvakkaasti totesin, etteivät kai ne mitään rakettitiedettä ole. VÄÄRIN! Ne todellakin ovat rakettitiedettä! Järjestelmä sisältää käsittämättömät määrät erilaisia vaihtoehtoja, kulkureittejä, pieniä ja isoja kompastuskiviä ja englanninkielistä ammattisanastoa. Lisäksi tulevat vielä hotellin omat jutut, kuten huone- ja huoneistotyypit eroineen, erilaiset laskutustavat ja kaikenlaiset oheispalvelut.

Eikä tässä vielä kaikki. Maailma tuntuu olevan täynnä matkatoimistoja ja matkanjärjestäjiä, joilla jokaisella on omat systeeminsä. Juuri, kun luulen päässeeni jyvälle, tulee uusi matkanjärjestäjä uudesta maasta ja uusine toimintatapoineen. Minulla on mahtavia työkavereita, jotka parhaansa mukaan yrittävät vakuuttaa, että tämä rumba on ihan opittavissa. Välillä uskon, välillä en.

Oman haastekertoimensa hommaan tuo alkanut huippusesonki. Siksihän joulua nykyään täälläpäin maailmaa kutsutaan. Joulukuu toi tullessaan valtaisat määrät brittiperheitä ihailemaan talven ihmemaata. He ovat yleisesti ottaen ihan mukavia ihmisiä, mutta aika meluisia. Ja kyllähän heilläkin on omat erikoisuutensa. Viimeksi tänään esimerkiksi keskustelin erään rouvan kanssa pitkään peitoista. Hän oli huolissaan yöunistaan, koska joutui nukkumaan yhden hengen peiton alla. Hänen oli vaikea uskoa, että meillä ei ollut parisängyn tuplatäkkejä. Yritin selittää, että me suomalaiset tykkäämme ihan omista peitosta. Rouva poistui päätään puistellen.

Eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset ovat tottuneet hyvin erilaisiin sisälämpötiloihin. Tuntuu olevan haastavaa saada viihtymään samassa rakennuksessa brittejä ja japanilaisia. Nimittäin briteillä on hiki ja japanilaiset väittävät paleltuvansa kuoliaaksi. Onneksi sentään pahin pikkujoulukausi on ohi. Rankasti juhlivat norjalaiset ja hissukseen elelevät aasian asukit eivät myöskään ole mikään täydellinen yhdistelmä seinänaapureina.

Rovaniemellä joulusesonki näkyy hyvin vahvasti katukuvassa, mutta täällä pikkukylässä sen huomaa kyllä vieläkin vahvemmin. Yhtäkkiä ovat kaikki raitit tulvillaan safarifirman kelkkahaalareihin pukeutuneita ihmisiä, ja suomenkieltä kuulee harvoin. Yhden asian nämä vieraamme tuntuvat omaksuvan todella nopeasti: pulkan käytön. Kylä on täynnä värikkäitä pulkkia perässään vetäviä perheitä. Tosin myös kaikilla tienpenkolla nököttää hylättynä tätä suosittua lasten ja tavaroiden kuljetuskalustoa. 

Olen siis ottamassa haltuun seuraavaa tunturikeskusta, tällä kertaa vaihteeksi talvella. Saariselkä on vahvasti profiloitunut hiihtopaikaksi, sekä maastossa että rinteissä. Olen kuitenkin onnistunut löytämään hienon kävelyreitin, jossa käyn hiippailemassa aina aamuisin, jos työvuoroni alkaa vasta iltapäivällä. Kun menee metsään kuljeskelemaan viimeistään kymmeneltä, voi olla aikalailla varma, että saa olla yksin ja rauhassa. Hiihtäjät tuntuvat olevan ladulla vuorokaudet ympäriinsä, joten sitä lajia olen toistaiseksi vältellyt.

Saariselän maastoista ja maisemista sekä hotellielämästä kirjoittelen ainakin huhtikuun loppupuolelle asti. Siihen mennessä on kaamoskin jo selätetty. Nythän ei aurinko enää täällä nouse.

Terveisin