Sattasen porokisat - elävää paikalliskulttuuria

Elämässäni ei ole kovin monta asiaa, jotka olisivat jotenkin vuosittain toistuvia perinteitä. En vietä syntymäpäiviäni, äitien- ja isänpäivät ovat lasten kasvaessa jääneet vähemmälle huomiolle, eikä uudenvuoden tai vapun viettoon liity varsinaisia traditioita. Yhdeksi kestäväksi perinteeksi on kuitenkin muodostunut Sattasen porokisat. Se ei ole tapahtuma, johon olisi jotenkin pakko mennä, mutta sieltä vain löydän itseni joka vuosi pitkäperjantaina.

Sattanen on pieni ja vireä kylä 10 km Sodankylän kirkolta pohjoiseen. Kyläläiset järjestävät porokisat joka pääsiäisenä, talkootyönä. Kisojen tuotolla kyläseura rahoittaa toimintansa taas vuodeksi eteenpäin. Tärkeä tapahtuma siis siltäkin kannalta.

Päivää ennen kisoja poroilla oli leppoisaa ja kisapaikat kunnossa

Tänä vuonna Sattasessa porot laukkoivat paremmuudesta 34. kerran. Ihan noin monesti en ole kisoissa käynyt, mutta parikymmentä kertaa kuitenkin. Sää on ollut milloin minkäkin lainen, kuten keikkuen tulevan kevään luonteeseen kuuluu. Välillä on lunta tullut vaakasuoraan ja väillä aurinko porottanut täydeltä terältä. Ja kaikkea siltä väliltä. Hommaan vaikuttaa tietysti myös pääsiäisen ailahteleva ajankohta. Tänä vuonna se sijoittuu hyvinkin lähelle vappua.  Myöhäinen pääsiäinen toi mukanaan ylimääräisen jännitysmomentin lumen riittävyydestä ja alustan vetisyydestä kisapaikalla. Parkkipaikalla kumpparit olisivat olleet tarpeen, mutta muuten keli oli mitä parhain.

Porojen kilpa-ajostahan minä en ymmärrä muuta kuin sen, mitä näen. Poro valjastetaan ja tuodaan enemmän tai vähemmän vikuroivana lähtöpaikalle. Mahdollisimman kevytrakenteinen kuski lasketteluvarusteissaan (ainakin siltä ne näyttävät) pitää kiinni köydestä ja kannustaa poroa toisella köydellä. Varmasti näillä köysillä on joku nimikin, mutta siitä minulla ei ole hajuakaan. Ja sitten mennään lujaa. Joskus poro päättä olla osallistumatta kisaan ja karkaa omille teilleen. Sitä varten ovat kiinniottajat valmiudessa.

Olen huomannut, että ainakin Sattasessa porokisat ovat naisten laji: kaikki kilpasarjan ohjastajat olivat nytkin naisia. Olettaisin, että keveys yhdistettynä voimaan on tässä lajissa valttia. Ilmeisesti taitavia ohjastajia ei ole pilvin pimein, sillä sama nimi toistui moneen kertaan kisaajia esiteltäessä. Täytyi olla ahkerimmille aika rankka päivä!

Pelkkä porojen juoksemisen seuraaminen voisi olla asiaan vihkiytymättömälle vähän tylsää, mutta onneksi ohjelmaan kuuluu muutakin. Minusta jännittävintä katseltavaa on suopunginheittokilpailu. Se on yksi niistä lajeista, jotka kyllä näyttävät helpolta, mutta ovat vaikeita. Olen hommaa joskus kokeillut ja konstikkaaksi todennut. Kilpailussa pyritään mahdollisimman nopeasti saamaan suopunki kiinni puolikehän keskellä olevaan tolppaan. Heittäjän ja tolpan etäisyys on 8 metriä, tolpan korkeus 1,5 metriä. Erässä mittelee 6 henkilöä kerrallaan. Alkuerän voittaja on se, joka saa ensimmäisenä tolpan kiinni kaksi kertaa. Finaalissa vaaditaan kolme osumaa. Laji on yleisöystävällinen ja usein rennon huulenheiton siivittämä. Muita kisailumahdollisuuksia ovat nutukkaan heitto ja perinteinen tikanheitto.

Suopunginheittopaikka odottaa kisaajia

Suopunki lentää!

Nutukhan heitto oli lasten suosiossa

Tärkeää porokisoissa on syöminen, tietysti. Menu on hyvin perinteinen: poronlihakeittoa, käristemakkaraa, munkkia ja kahvia. Näissä kekkereissä on turha tulla vegeannoksia kyselemään…

Kahvinkeittoa porokisoissa

Hauskinta Sattasen porokisoissa on yleinen hengailu. Tavataan vanhoja tuttuja ja saadaan uusia, silitellään koiria ja jutellaan niiden ominaisuuksista, syödään makkaraa ja juodaan kahvia. Nautitaan säästä, jos hyvä tuuri sattuu. Päivitellään huonoa säätä, jos huono tuuri sattuu. Lapset viihtyvät Lasten Maassa ja pienimpiä ruokitaan Tissibaarissa.

Lippujen hinnat ovat sen verran hövelit (5 €), että tämä kaikki on mahdollista kustantaa isommallekin porukalle tai perheelle. Alle 15-kesäiset pääsevät vieläpä ilmaiseksi. Lipun hinta on juuri sopiva meidän poppoolle, joka ei suhtaudu mitenkään intohimoisesti porourheiluun, vaan haluamme vain viettää pari leppoisaa tuntia leppoisassa tapahtumassa.

Tänä vuonna porukkaa oli ihan mukavasti, 500 lipun ostanutta. Joskus on ollut enemmänkin, ennätys taitaa olla yli tuhat. Jonkin verran on aina ollut myös matkailijoita, esimerkiksi Luostolta tulleita. Tapahtumaa markkinoidaan lähinnä sanomalehdissä, suomen kielellä. Uskoisin, että somemarkkinointiin satsaaminen ja myös englannin kielen käyttämien toisi lisää väkeä tulevina vuosina. Aitous on yksi matkailun trendeistä, ja Sattasen porokisat on aitoa paikalliskulttuuria parhaimmillaan.

Talkooväkeä toteutukseen tarvitaan noin 70 henkilöä. Vuosittaisen tapahtuman järjestäminen on pienelle kyläseuralle suuri ponnistus. Suunnitteluun, toteutukseen ja jälkitöihin tarvitaan kaikki vähänkin halukkaat ja kykenevät. Mummi on ollut vuosikausia järjestysmiehenä, mutta tänä vuonna hän jo vetäytyi siitä hommasta ”eläkkeelle”. Totesimmekin yhdessä, että Mummia korvaamaan tarvittiin päivystävä poliisipartio ja Luuvitonen.

Terveisin