Lapin kultaa ja hankien kimallusta Tankavaarassa

Tällä viikolla sain tilaisuuden tutustua tarkemmin Tankavaaraan. Vietimme siellä opiskeluprojektin takia kaksi hienoa päivää, jotka sisälsivät tietoa, huvia ja hyötyä sopivassa suhteessa.

Tankavaara sijaitsee Sodankylän pohjoisosassa, Sompiossa, noin 200 km Napapiiriltä pohjoiseen. Sompio on vanhaa metsäsaamelaisten asuinaluetta. Se tunnetaan mm. kansanperinteen kerääjä Samuli Paulaharjun vuonna 1939 julkaisemasta kirjasta ”Sompio”, jota pidetään hänen pääteoksenaan. Taiteilija Andreas Alariesto (1900-1989) on kuvannut seutua upeissa naivistisissa maaluksissaan. Ne kertovat muinaisesta Sompiosta, joka oli luonnonniittyjä, porolaitumia ja lintusoita, ja asukkaista, jotka elivät lähes täysin omavaraistaloudessa.

Sompion maisema ja sen ihmisten elämä muuttui täysin, kun Euroopan suurin tekoallas, Lokka, rakennettiin vuonna 1967. Vastakkain oli Kemijoen voimalaitosten tuottama ja Suomen tarvitsema valtava sähkömäärä, sekä Sompion alueen maat ja asukkaat. ”Sompionmaan osaksi tuli vaipua aaltojen alle”, todetaan Ylen tuottamassa dokumenttielokuvassa. Lokan allas rakennettiin alun perin vesivarastoksi, mutta istutusten ansiosta siitä on kehittynyt kalakannaltaan runsas järvi. Tämä on vähitellen muuttanut myönteisemmäksi paikallisten suhtautumista altaaseen. Kalastuksen rinnalle on tullut myös elinkeinoja, yhtenä tärkeimmistä matkailu.

Nimi Sompio jäi vuosikymmeniksi pois yleisestä käytöstä ja siitä puhuivat vain aniharvat. Se oli pitkään monille menneen ajan ja menetysten symboli. Nyt tuntuu mukavalta, kun Pohjois-Sodankylän matkailutoimijat ovat ottaneet taas käyttöön alueen alkuperäisen nimen. Sompion matkailualue kehittyy ponnistaen luonnosta, kulttuurista ja historiasta. Ja erityisesti kullasta.

Lapin kullan historia nivoutuu maailmanlaajuiseen kultahistoriaan. Tätä ihmeellistä metallia, josta ei oikeastaan voi tehdä mitään järkevää, on aina etsitty ja löydetty syrjäisistä, äärimmäisistä paikoista. Ja aina on löytynyt kullan perään lähtijöitä. Kultamuseo kertoo tarinoita sekä Suomen, että muiden kultaisten maailmankolkkien lapioimisesta, huuhtomisesta ja louhimisesta.

Mahdottoman hauskaa oli päästä kokeilemaan kullan huuhdontaa ihan oikeasta hiekasta, ihan oikealla vaskoolilla. Museon sisään on rakennettu puro, jonka pohjasta löytyy kultaa. Ainakin amanuenssi Hanna Mattila niin väitti. Väitteensä hän todisti oikeaksi näyttämällä meille, kuinka himoittu metalli huuhtoutuu esiin muun maa-aineksen seasta. Ja löytyihän sieltä aivan oikeaa kultaa! Ihan pakko päästä itse kokeilemaan.

Kultapuro

Huuhdontaopastusta

Ja ei muuta kun kokeilemaan

Siellä sitä on, kultaa!

Hiput talteen lasiputkiloon

Vaskaaminen oli yllättävän jännittävää. Aluksi kaappasin hiekkaa vaskoolin täyteen. Sitten vain vuorotellen huiluttelemaan ja ravistelemaan. Vähitellen hiekka ja kivet vähenivät. Ja sitten yhtäkkiä seasta ilmestyi jotain keltaista ja kiiltävää. Pulssi nousi heti. Lopun hiekan huuhtominen pois oli kuumottavaa. Olin ihan varma, että kultahippuseni häipyvät veden mukana minä hetkenä hyvänsä. Mutta sinnehän ne jäivät, vaskoolin pohjalle. Olo oli kuin olisi löytänyt kultakimpaleen, eikä vain muutamaa hippua. Aloin hämärästi ymmärtää kultakuumeen saaneita miehiä. Sillä miehiähän he melkein kaikki ovat tainneet olla.

Tämän huikean kullanhuuhdontaelämyksen jälkeen kierros museossa palautti kävijän myös realiteetteihin. Kultaromantiikkaa ei todellakaan ole läsnä silloin, kun rikkauksia kaivetaan maan alta oikein urakalla ja jonkun kasvottoman kaivosyhtiön hyödyksi. Tästä oli pysäyttävänä esimerkkinä museon osasto, jossa esiteltiin Brasilian kultakaivoksia. Kuvissa miehet kuljettavat säkeissä maata uskomattomissa olosuhteissa lähes orjatyönä. Ja vuosiluvut olivat 1980-luvulta, ei siis mistään muinaiselta siirtomaa-ajalta.

Maailman puhtain kulta löytyy Euroopasta Napapiirin yläpuolelta. Sertifioituna se on puhdasta paitsi pitoisuudeltaan, myös tuotantotavoiltaan. Sertifioitu Lapin kulta on eettistä ja jäljitettävää: saat halutessasi tietää kuka, milloin ja mistä kullan on huuhtonut. Minusta on kiehtova ajatus, että koru on tehty ihan jostain muusta, kuin kolmannen maailman pimeistä louhoksista tuodusta kullasta. Tankavaarassa on mahdollista jopa huuhtoa itse oma korumateriaalinsa ja teettää siitä vaikka sormus.

No niin, kultaherätyksen jälkeen oli aika tutustua minulle uuteen talviulkoilutapaan: liukulumikenkäilyyn. Jos oli kullanhuuhdonta hauskaa, niin oli tämänkin! Liukulumikengät ovat suksien ja lumikenkien risteymä. Ne liukuvat vain vähän, joten niillä kävellään. Mutta ne ovat kapeammat kuin lumikengät, joten niillä ei tarvitse kävellä kuin olisi löysät housuissa. Tätä on pakko päästä kokeilemaan uudestaan ja kulkea vähän pidempi matka lumisessa metsässä.

Vierailu Tankavaarassa oli oikein onnistunut. Ja voin sitä suositella sinullekin. (Tiedoksi: tämä ei ole maksettu mainos. Toki mielelläni myös korruptoituisin)

Lisää tietoa Sompion matkailualueesta löydät täältä ja Kultamuseosta täältä. Sertifioidusta Lapin kullasta voit lukea täältä.

Ai niin, saahan sieltä Tankavaarasta myös asianmukaista ruokaa ja juomaa.

Terveisin