Laskiainen Saariselällä – taidetta ja pelottavaa pulkkailua

Tänä vuonna laskiaistiistai sattui hiihtolomaviikolle. Vai sattuuko se aina? En muista. Joka tapauksessa olimme Monden kanssa Mummin luona Sodankylässä lomailemassa. Ei hiihdetty (taaskaan), mutta teimme yhden päiväreissun Saariselälle.

Törmäsin aiemmin talvella Facessa tähän videoon, jossa esiteltiin Saariselän piiiiiitkää pulkkamäkeä. Siitä lähtien olen odottanut, että pääsen sitä testaamaan. Nyt tilaisuus sitten tuli, kun sain Monden houkuteltua kaveriksi. Matkalla pohjoiseen halusin käydä tutustumassa Kakslauttanen Arctic Resortiin. Siihen, jossa on ne hienot lasi-iglut. Siellä käyvät rikkaat ja kuuluisat, joista ei mitään hiiskuta, jotta he saavat lomailla rauhassa.

Kakslauttasessa on vuonna 2017 avattu Art Gallery, jossa on esillä ensisijaisesti suomalaista ja lappilaista nykytaidetta. Tänä talvena galleriassa on Kaikuja Pohjoisesta -ryhmänäyttely, joka koostuu Lapin taiteilijaseuran taiteilijoiden töistä, ja on hyvä kattaus pohjoisen kuvataiteesta. Näyttely on esillä 26.4.2019 saakka.

En ollut koskaan ennen käynyt Kakslauttasessa ja tiesin vain suurin piirtein, missä se sijaitsee: ennen Saariselkää, Sodankylän kunnan puolella. Ajelimme Monden kanssa luottavaisina kohti kohdetta, kunnes näin kyltin, joka ilmoitti meidän tulleen Inarin puolelle. Olimme siis ajaneet ohi! Missään emme kumpikaan olleet nähneet mitään tienviittaa. No, ei muuta kun takaisin, ja GoogleMaps opastamaan perille. Löysimme lopulta oikean tienhaaran ja totesimme, että ei siinä mitään viittaa ollut. Ajelimme metsän keskellä kapeaa tietä pitkin ja tunsimme itsemme vähän tunkeilijoiksi.

Lopulta kuitenkin näin lehtijutusta tutun tornin ja oletin, että olemme perillä. Erittäin ystävällinen asiakaspalveluhenkilö otti meidät vastaan aulassa ja kertoi meidän olevan oikeassa paikassa. Tosin vain englanniksi. Siellä ei taida juurikaan suomalaisia pyöriä... Rakennus oli erittäin tyylikäs ja avara: tila koostui suuresta aulasta, jossa oli matkamuisto- ja designmyymälä, taidegalleriasta sekä näköalatornista.

Aluksi tutustuimme näyttelyyn. Jostain syystä se ei valitettavasti tehnyt minuun valtavan suurta vaikutusta. Olen yrittänyt jälkeenpäin keksiä syytä siihen, mutta en oikein ole onnistunut. Ehkä teoksia oli jotenkin liikaa ja ne olivat keskenään liian erilaisia. Tai sitten ripustuksessa oli jotain, mikä ei silmääni miellyttänyt. Vaikea sanoa. Joka tapauksessa näyttelystä ei oikein muodostunut kokonaisuutta. Kuitenkin on todella hienoa, että matkailukeskuksessa on taidegalleria, ja se esittelee pohjoista nykytaidetta.

Kiertelimme tietysti myös myymälätilassa. Se on yksi tyylikkäimpiä matkamuistomyymälöitä, mitä olen nähnyt. Omissa osastoissaan oli esillä suomalaisia huippubrändejä ja tarkoin valittuja lappilaisia tuotteita. Kaikki osastot olivat suurinpiirtein samankokoisia, eikä tunnettuja brändejä oltu nostettu esille pienempien kustannuksella. Todella laadukas valikoima!

Tietysti myös tornissa oli käytävä. Sinne pääsi hissillä ja loput kierreportaita myöten. Ylhäällä avautui kaunis tila, joka kuulaassa ja aurinkoisessa pakkassäässä oli oikein edukseen. Mietimme kyllä, miten kuuma siellä mahtaakaan olla kesällä, kun maaliskuun auringonpaisteessakin jo oli turhan lämmin.

Ja sitten Saariselälle!

Pakko myöntää, että pulkkahomma jännitti. Kyseessä oli kuitenkin pisin pulkkamäki ikinä. Lievästi hysteerisinä suuntasimme välinevuokraamoon. Jännitystä ei yhtään lieventänyt se, että hintaan kuului kypärä, jonka käyttöä vuokraamotyttö suositteli. Saimme siis valtavan kokoiset keltaiset nilkkaremmillä varustetut muovipulkat, hissiliput kahdeksi tunniksi sekä mustat kypärät. Ja ei kun menoksi!

Ensimmäinen haaste oli päästä kahden megapulkan kanssa tuolihissiin. Ja seuraava haaste oli päästä siitä pois. Huipulle päästiin kuitenkin, ja seuraavaksi piti päästä alas. Tässä vaiheessa ei enää jännittänyt, vaan hirvitti. Ensimmäinen alkeellinen moka oli yrittää jarruttaa jaloilla. Tuloksena oli lumisuihku suoraan naamalle ilman, että vauhti juurikaan hiljeni. Jarruttamista oli kuitenkin jatkettava, sillä olimme täysin sokeita.

Muutaman pysähdyksen taktiikalla pääsimme onnellisesti alas. Viiden aasialaisen nuoren naisen ryhmä aiheutti pienen vaaratilanteen kävelemällä kaikessa rauhassa vierekkäin keskellä pulkkamäkeä. Ei ihan suositeltava tapa, sillä laskijoiden vauhti on todella kova, eikä pulkkia ole kovin helppo ohjata. Karjuin kuin hyeena englanniksi, jotta sain kulkijat pois edestä. Mäen alla siis sydän pomppi tuhatta ja sataa, mutta vauhdin hurma oli koettu.

Rinne päättyi aika kauas hissiasemalta ja jouduimme kävelemään takaisin. Olimme huomanneet puolessa välissä mäkeä risteyksen ja oletimme toisen reitin päätyvän lähemmäs hissejä. Siispä seuraavalla laskulla sinne. Sitä ennen kävin kuitenkin vaihtamassa pulkkani, joka puolsi häiritsevästi oikealle.

Toisella kerralla menopeliemme ujuttaminen hissiin sujui jo paljon paremmin. Arvelimme ohjastamisenkin jo onnistuvan ja suuntasimme innokkaina mäkeen. Sitten tuli se kohtalokas risteys… Toinen reitti oli aivan kamala ränni! Se muistutti lähinnä jyrkkiä ja kiemuraisia vesiliukumäkiä, mutta vauhti oli kovempi. Huh, siinä sitten vedettiin kunnon mukkelismakkelismuuvit. Yhtä aikaa sekä hauskaa, että ylipelottavaa. Kävelimme naureskellen rinteen alas. Vinkiksi rinteen ylläpitäjille: varoitus rännin alkupäässä olisi ollut tarpeen. Kehotuskyltti jarruttamiseen sijaitsi siinä kohdassa, jossa olimme jo tehneet näyttävän voltin.

Kaksi laskukertaa riitti meille. Totesimme, että hauskaa oli, mutta ei kyllä mitään lasten hommaa. Epäilin hetken jopa olevani liian vanha tuollaiseen, mutta se oli vain hetkellistä. Söimme hampurilaiset pienessä mökissä Saariselän keskuksessa ja lähdimme ajelemaan takaisin päin. Matkalla vielä kuppi kahvia Tankavaarassa ja laskiaisohjelmamme oli valmis. Mukava päivä!