Vihdoinkin matkailua! – Roadtrip Suomen länsirannikolle

Vuosi sitten sain kutsun saapua häihin Sipooseen elokuussa 2021. Jo silloin päätin, että jos korona suo, matkustan juhliin ja samalla vähän muuallekin. 

Niin kivaa kun lähi- ja luontomatkailu onkin, olen selvästi kaivannut jo muutakin. Ja se muu on kaupunkeja, kulttuuria ja automatkailun vapautta. Reissun suunnittelun lähtökohtana oli, että Sipooseen mennään ja takaisin tullessa ollaan turisteja. Mietin kotimaan kohteita, jotka olisivat minulle aivan uusia, ennennäkemättömiä.

Tokihan Suomessa on valtavasti paikkoja, joissa en ole aikaisemmin käynyt, mutta yksi kokonaisuus nousi selvästi esille: länsirannikko ja sen kaupungit. Osaan ulkoa lorun, jossa luetellaan kaikki Suomen rannikkokaupungit pohjoisesta etelään, ja sitä rallattelin mielessäni läpi talven; …Raahe, Kokkola, Pietarsaari, Uusikaarlepyy, Vaasa, Kaskinen, Kristiina, Pori, Rauma, Uusikaupunki... Kaikki paikkoja, joissa en ole koskaan käynyt. Turku on tuttu, mutta sen saaristo ei. Miten on edes mahdollista, että näin iso osa kotimaasta on jäänyt tuntemattomaksi? Valtavasti vaihtoehtoja, joita pyöritellä mielessä, suunnitella ja haaveilla.  

Kevään aikana huomasin, että selvästi en ole ainoa, joka haluaa tutustua rannikon pieniin ja vähän isompiinkin kaupunkeihin. Ainakin somessa törmäsin tämän tästä juttuihin, joissa niiden pittoreskia kauneutta ylistettiin. Aloin jo pelätä kulkevani jonkin trendin mukana ja joutuvani turistiryntäyksen jalkoihin. Mutta en kuitenkaan luopunut ajatuksesta ajella meren tuntumassa kohti pohjoista.

Roadtripin toteuttamiseen tarvitaan toimintavarma auto. Passattimme katsastusaika läheni samaa tahtia kuin reissuunlähtöaika, ja vetonivelestä kuului ikävää ääntä. Muutamaa päivää ennen suunniteltua starttia käytiin katsastuksessa, eikä suurena yllätyksenä tullut katsastusmiehen ystävällinen kehotus korjata nivel ja pari muutakin asiaa. Jep jep. Eipä muuta, kun luottokorjaaja Riston luo rukoilemaan korjausaikaa. Onneksi Risto oli joustava, ja sai mahtumaan automme jo muutenkin täyteen varauskirjaansa. Silti menopeliin jäi vielä myös itsetehtävää remppaa. Niinpä kuuntelin pari päivää pihaltamme kantautuvaa harrasta kolketta ja kiroilua, kun autoa laitettiin kuntoon.

Hetkittäisistä epätoivonpilkahduksista huolimatta pääsimme matkaan korjatulla, hyvin toimivalla autolla. Kahden hengen matkaseurueessamme minä olin se, jolle nakki napasahti kuskihommiin. Siis koko matkaksi. Se hirvitti kieltämättä vähän etukäteen. En varsinaisesti nauti ajamisesta ja jaksaminen pitkillä välimatkoilla arvelutti. Lisäksi jouduin tekemään autoon klassikkosäädön: laittamaan tyynyn pyllyn alle, että näen kunnolla ulos. Matkan alussa kaipasin omaa pientä Fordiani, mutta kyllä tyynyynkin tottui…

Suuntasimme auton keulan Pohjois-Suomesta Keski-Suomen kautta kohti Etelä-Suomea. Minulle nämä määritelmät kotimaamme osista ovat ihan selviä. Me asumme Rovaniemellä, siis Pohjois-Suomessa (Lappi löytyy Sodankylän pohjoispuolelta). Keski-Suomi alkaa heti Kemin eteläpuolella, ja kaikki Kajaanista etelään on Etelä-Suomea. Nämä osiot voidaan sitten tarvittaessa jakaa länsi- ja itäpuoliin. 

Ensimmäisen yömme vietimme Keski-Suomessa, Oulussa. Sieltä suunta oli kohti etelää Hattulaan. Ennen lähtöä harmittelimme tiedossa olevaa ajorupeamaa, onhan Oulun ja Jyväskylän väli tylsintä ajoreittiä ikinä. Saimmekin erinomaisen vinkin kurvailla Ylivieskan ja Virtojen kautta. Google Mapsin mukaan tämä oli kyseiselle etapille toiseksi nopein reitti, mutta matka-ajoissa ei ollut mitään merkittävää eroa. Päätimmekin ottaa reissun tavoitteeksi Mapsin toiseksinopeimpien reittien suosimisen ja ABC-asemien välttelyn. Se oli hyvä päätös, joka toi meille hauskoja yllätyksiä sekä reittien että niiden varrella olevien käyntikohteiden, majoitusten ja maisemien muodossa.

Jos olisimme ajelleet valtaväyliä pitkin, emme koskaan olisi osuneet esimerkiksi Vimpelin SEOlle, joka osoittautui olevan SEOksi naamioitunut aito Esso. Pysähdyimme kahville aikakuplaan, jossa kahvia juotiin oikeista kahvikupeista, pullaa ei ollut tuotevalikoimassa, uudet Euron setelit ja kolikot esiteltiin seinällä olevassa julisteessa ja viereisessä huoneessa oli oikea huoltamo. Vain 20 pennin pajatso puuttui.

Viivyimme Vimpelin Essolla vain kahvikupposen ajan, mutta se oli yksi niistä yllätyksistä, jotka jäivät matkalta mieleen. Yllätyksistä, joita ei koe jos suunnittelee liikaa, eikä anna sattumille mahdollisuuksia. Niistä kerron lisää seuraavissa postauksissani.

Terveisin