Perskeles, miehän olenki strategi!

Vuosi 2020 on taputeltu ja sen opintokokonaisuudet suoritettu kohtuullisella menestyksellä. Vuoden viimeinen YAMK -kurssi perehdytti meidät opiskelijat strategiseen ajatteluun ja itsensä johtamiseen. Joo, kesti hetken ymmärtää mistä oli kyse, mutta juttu osoittautui hyvinkin mielenkiintoiseksi. 

En muista työurani aikana toimineeni organisaatiossa, jonka strategiatyö olisi omalla kohdallani edennyt ”kuin Strömsössä”. Varsinkin epätyypillisissä työsuhteissa ja pätkätöissä organisaation strategia tuppaa jäämään työntekijälle vähintäänkin hämäräksi. Vaikka työpaikan strategiatyö muuten olisi oppikirjanmukaista ja osallistavaa, jäävät määräaikaiset työntekijät useimmiten sen ulkopuolelle. Ja pätkätyöläinenhän minä olen enimmäkseen ollut. Tai free lanceri, jos hienommin haluaa sanoa.

Strateginen ajattelu tarkoittaa kykyä tarkkailla jatkuvasti toimintaympäristön muutoksia ja reagoida niihin tarvittaessa nopeasti. Tähän tarvitaan mielikuvitusta ja ilmeisiltä tuntuvien vaihtoehtojen haastamista. Strategisen ajattelun tuloksena siis syntyy strategia, jonka avulla pyritään menestyksekkäästi kohtaamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Se, minkälaisena itsekukin tulevaisuuden vaihtoehdot näkee, liittyy vahvasti maailmankuvaan. 

Maailmankuva on ihmisen käsitys siitä, miten maailma toimii ja millaiset syiden ja seurausten lait maailmassa vallitsevat. Maailmankuvan rinnalla puhutaan ihmiskuvasta, joka puolestaan on käsitys siitä, millaisia ihmiset ovat ja mitkä asiat ohjaavat heidän ratkaisujaan. Johtajan maailmankuva heijastuu väaistämättä organisaation toimintaan. Erityisesti muutostilanteet vaativat onnistuakseen johtamista, jossa ilmapiiri on sallivaa. Silloin muutoksesta saadaan irti koko potentiaali ihmisten toimintakyvyn lamaantumatta. 

Lukemani, kokemani ja oman maailmankuvani perusteella nostaisin strategisen ajattelun ja itsensä johtamisen tärkeiksi osa-alueiksi luovuuden, joustavuuden, näkökulman vaihtamisen taidon ja halun uuden oppimiseen.  

Itsensä johtamisen perusta on itsetuntemuksessa; siinä, että ymmärtää omat kykynsä, luonteensa, tunteensa ja motivaatiorakenteensa. Tavoitteiden asettaminen on tärkeää, mutta sellaiset tavoitteet, jotka tähtäävät vain pitkän aikavälin hyötyyn, eivät välttämättä onnistu motivoimaan meitä jokapäiväisissä valinnoissamme. Kokemus työn merkityksellisyydestä, juuri nyt ja tulevaisuudessa, lisää motivaatiota ja sitoutuneisuutta.  

Oppiminen on yksilöllinen prosessi, jossa motivaatio ja kiinnostus aiheeseen on olennaista. Vuorovaikutus ylläpitää kiinnostusta ja tehostaa oppimista. Pelkkä kokemus ei opeta, vaan kokemuksen reflektointi. Aika, joka käytetään oppien esiin kaivamiseen jälkikäteen, niin työtilanteessa kuin opiskelussakin, ei siis ole turhaa jälkiviisastelua. Sekä onnistumisista että epäonnistumisista oppii, mutta vain jos ottaa tietoisesti opikseen, mieluiten yhdessä muiden kanssa. Tässä tärkeää on myös muistaa edellä mainittu salliva ilmapiiri, joka ei etsi syyllisiä vaan ratkaisuja. Reflektointi yhdistää strategisen ajattelun toimintaan ja päinvastoin. 

Luovuutta pidetään aivan liian usein jonkinlaisena mystisenä ominaisuutena, joka joillakin ihmisillä vaan on ja toisilla ei. Luovuudessa ei kuitenkaan ole mitään ylivoimaisen erikoista, vaan sitä voi jokainen harjoitella ja käyttää. Luovuustutkimuksessa tutkitaan myös ihmisen kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää toisen näkökulma. Kysymys ei siis ole epämääräisestä taiteilijahötöstä, vaan luovuus on keino ja kyky ratkaista ongelmia, kommunikoida ja vaihtaa näkökulmaa.

Työelämän muutokset ja murrokset synnyttävät yksilölle sekä mahdollisuuksia että uhkakuvia, ja usein nämä tulevat jopa samassa paketissa. Työn tekemisen muodot ja organisoituminen ovat yhä useammin aivan toisenlaisia kuin ennen: projektityöt, pätkä- ja kausityöt sekä ns. epätyypilliset työsuhteet yleistyvät jatkuvasti. Työntekijän on hyvä olla valmis päivittämään omaa osaamistaan, ja työnantajan pitää tarjota työntekijöille mahdollisuudet oman osaamisen ylläpitoon.

Nykytaiteen katsominen, ymmärtäminen ja tulkinta edellyttää näkökulman vaihtamisen kykyä (Mattila 2006). Olen vuosikausia tehnyt töitä taiteen, myös nykytaiteen, parissa ja jopa ymmärtänyt sitä. Fortune-lehden raportoinman selvityksen mukaan strategiset ajattelijat ja filosofit yltävät huippusaavutuksiinsa keskimäärin 64-vuotiaina. Olen siis luova, näkökulman vaihtamiseen kykenevä strateginen ajattelija, ja kehityn tässä taidossa edelleen!

Oppivaa, luovaa ja kehittyvää vuotta 2021 teille kaikille toivoo

Lähteet:
Juuti P., Luoma M. 2009. Strateginen johtaminen. Miten vastata kompleksisen ja postmodernin ajan haasteisiin? Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava
Korhonen H., Bergman T. 2019. Johtaja muutoksen ytimessä – Käsikirja uudistumismatkalle. Helsinki: Alma Talent.
Mattila A.S. 2006. Näkökulman vaihtamisen taito. Juva: WSOY.
Martikainen V. 2015. Strategisesta suunnittelusta strategiseen ajatteluun. M&M 27.2.2015. https://www.marmai.fi/blogit/strategisesta-suunnittelusta-strategiseen-ajatteluun/fe402593-26c9-350d-b7ee-25d6b6e8e7ee
Salmimies R., Ruutu S. 2014. Itsensä johtaminen. 
Santanen T. 2009. Strateginen ajattelu & toiminta.