Steilneset - murhenäytelmän muistomerkki Pohjois-Norjassa

Ennen matkaa Varangin vuonolle Norjaan otin jonkin verran selvää paitsi  kiinnostavista luontokohteista, myös erilaisista ihmisten rakentamista nähtävyyksistä. Kiinnitin huomiota erityisesti noitavainojen muistomerkkiin Vardössa, (suom. Vuoreija). Arvelin sen olevan käymisen arvoinen kohde maisemien ihailun ohella.

Arveluni osui oikeaan. Joskus sitä törmää teokseen, joka tuottaa äärimmäisen syvän muistijäljen ja palauttaa uskon taiteen voimaan ja merkitykseen. Steilneset kaikessa kauheudessaan osoittautui sellaiseksi.

Kuva: SuliTeikku

Muistomerkki sijaitsee yksinäisellä ja tuulisella rannalla, lähellä Vardön kaupunkia. Sitä lähestytään pienen valkoisen kirkon ohi kulkevaa kävelytietä pitkin. Kirkot Norjassa ovat usein sympaattisen näköisiä, pieniä valkoisia puurakennuksia. Luulisin, että muistomerkin suunnittelijat, sveitsiläinen arkkitehti Peter Zumthor ja ranskalais-yhdysvaltalainen taiteilija Louise Bourgoisenoli, olivat miettineet sijoituspaikkaa tarkkaan, ja myös onnistuneet siinä. Kirkko ja taideteos ovat erillään, mutta kuitenkin vuorovaikutuksessa keskenään.

Kuva:SuliTeikku

Finnmarkissa noituudesta 1600-luvulla tuomittujen lukumäärä on väkilukuun suhteutettuna Euroopan suurin. Erittäin harvalukuisessa pohjoisen yhteisössä 91 kuolemaan tuomittua on valtava määrä. On mahdoton edes kuvitella, minkälaisen ilmapiirin noin massiiviset ja hirveät noitavainot ovat alueelle aikanaan synnyttäneet. Ja toisaalta, montako sukupolvea on kestänyt niistä toipuminen.

Muistomerkki koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen on aivan rannan tuntumaan rakennettu luolamainen rakennelma, joka kuljetaan päästä päähän. Sen seinät ovat pressua, jonka mereltä puhaltava tuuli saa liikkumaan ja paukkumaan. Seinissä on 91 pientä aukkoa, kuin karuja sellin ikkunoita, joiden edessä roikkuu paljas himmeä hehkulamppu. Jokaisen ikkunan vieressä on taulu, jossa kerrotaan yhden uhrin tarina. Kun seinää koskettaa, voi tuntea pelon ja kauhun aiheuttaman vapinan.

Kuva: SuliTeikku

*** 

Steilneset on muistomerkki heille, jotka teloitettiin noitavainojen aikaan Finnmarkissa, vuoden 1600 ja vuoden 1692 välillä. Noitaoikeudenkäynnit Finnmarkissa sijoittuvat aikaan, jolloin noitia vainottiin kaikkialla Euroopassa. Lyhyet tekstit noituudesta syytetyistä ja kuolemaan lähetetyistä herättävät henkiin kauhean näytelmän, jota jota esitettiin Finnmarkin oikeussaleissa noin 400 vuotta sitten. Tiedot perustuvat oikeudenkäyntipöytäkirjoihin, jotka ovat arkistoituna Tromssan alueellisessa valtionarkistossa. 

Finnmarkin noitaoikeudenkäyntien aikana 135 ihmistä syytettiin noituuden harjoittamisesta. Heistä 111 oli naisia ja 24 miehiä. Syytetyistä 91 henkilöä teloitettiin, heistä 77 oli naisia ja 14 miehiä. Vardöhusin linnoituksella oli oikeudenkäynneissä tärkeä rooli. Kiduttaminen oli yleistä noitaoikeudenkäynneissä, ja ankarimmat kidutukset toteutettiin linnoituksessa.

Vesikokeen tulosta käytettiin todisteena oikeudenkäynneissä. Se tarkoitti syytetyn heittämisestä mereen kädet ja jalat sidottuina. Veden, jota pidettiin pyhänä elementtinä, katsottiin hylkivän pahaa, joten jos epäilty nousi pintaan ja kellui, oli se merkki syyllisyydestä. Uppoaminen oli merkki syyttömyydestä. Kolmannes kaikista Finnmarkin noitavainoissa teloitetuista oli alistettu vesikokeeseen, ja jokainen heistä kellui.

Norjalaiset ja saamelaiset elivät rintarinnan 1600-luvun Finnmarkissa, ja noitavainot kohdistuivat molempiin etnisiin ryhmiin. Noin neljä viidestä noituudesta syytetystä oli norjalaisia, loput saamelaisia. Naisista suurin osa oli norjalaisia, kun taas teloitettujen miesten joukossa useimmat olivat saamelaisia. 

Finnmarkin noitaoikeudenkäynnit olivat intensiivisiä, ja niille oli ominaista lyhyt ajallinen kesto. Suuri osa kuolemantuomioista annettiin ns. kiireellisinä, mikä tarkoittaa sitä, että yksi oikeudenkäynti johti nopeasti toiseen. Kidutettuina ihmiset ilmiantoivat toisiaan, mikä johti jälleen uusiin oikeudenkäynteihin.

*** 

Muistomerkin toinen osa on musta lasikuutio, jonka sisällä palaa tuli. Näitä ikuisia tulia on monissa muistomerkeissä, mutta on vaikea kuvitella paikkaa, jonne sellainen kuuluisi paremmin kuin tänne. Varsinkin, kun tuli ei pala vain tavallisessa alustassa, vaan tuolin istuimessa. Katossa olevat pyöreät peilit monistavat sekä tulen että sen katsojat. 

Tummien lasien läpi näkee muistomerkin ympäristön. Ja sen pienen valkoisen kirkon, joka seisoo ylempänä rantarinteellä. Tästä suunnasta katsottuna kirkossa ei ole mitään sympaattista, vaan se päinvastoin näyttäytyy uhkaavana ja pelottavana. 

Steilneset on teos, jonka kokemisen jälkeen alkaa miettiä, olisinko minäkään ollut turvassa noina aikoina. Ja kuinka tärkeää on se, että oikeutta yhteiskunnassa käydään yhdenmukaisin ja vankasti perustelluin säännöin, jotka eivät perustu uskontoon, joukkohysteriaan tai vallankäyttöön. Kidutuksesta puhumattakaan. 

Terveisin 

Lähde:

Steineset, Memorial to the Witches burned in Finnmark, Guidebook