Ruska

lokakuuta 03, 2020

Ruska

Matkailualalla työskentely on nostanut tärkeäksi yhden vuodenkiertoon liittyvän elementin, jota en ole aikaisemmin näin suuresti noteerannut; nimittäin ruskan.

Olen lähes koko elämäni ollut vuosittain tekemisissä sen ilmiön kanssa, joka muuttaa puiden lehdet milloin minkäkin värisiksi. Se vain on yksinkertaisesti kuulunut syksyyn ja potunnoston aikaan. Joinakin vuosina ruska on ollut tavallista hienomman värinen, ja silloin sitä on ehkä sivuttu keskusteluissa muutamalla lauseella. Eikä siitä sitten muuta.

Mutta nyt olen huomannut sen, että ruska onkin jotain aivan erityisen merkittävää. Elokuun loppupuolelta saakka olen vastaillut sitä koskeviin kysymyksiin: ”Milloin ruska alkaa?” ”Milloin ruska loppuu?” ”Millainen ruska tänä vuonna tulee?” Järkytyksekseni huomasin, että en osannut vastata näihin kysymyksiin. Ruskahan alkaa syksyllä ja loppuu sitten kun lehdet putoavat puista ja lumi sataa maahan. Tämän tarkemmin asiaa ei ole ennen ollut tarpeen tietää.

***

Ruskaa esiintyy maapallolla sellaisilla alueilla, joissa on selvästi erottuvat vuodenajat. Suomen sana ruska on lainaa, mistäpä muusta kuin saamelaiskielistä. Pohjoissaamen ruški ja inarinsaamen ruške tarkoittavat ruska-aikaa. Aiemmin on oltu sitä mieltä, että saamen kielten sanat olisivat puolestaan lainaa itämerensuomalaisesta ruskea-adjektiivista. Sittemmin sanojen alkuperää on tutkinut Ante Aikio väitöskirjassaan vuonna 2009. Hän ei oleta saamelaissanojen lainautuneen suomesta, mutta hän arvelee, että jonkinlainen sukulaisuussuhde sanojen välillä kuitenkin on. Adjektiivin ruskea merkitys on muuten aiemmin ollut nykyistä laajempi: sillä on voitu tarkoittaa myös punaista väriä.

***

Ruska on lehtensä varistavien kasvien syksyistä väriloistoa, joka johtuu lehtien sisältämistä väriaineista. Puissa esiintyvää ruskaa kutsutaan puuruskaksi, maanpinnan tuntuman kasvillisuuden ruskaa maaruskaksi.

Syksyn saapuessa valo vähenee ja lämpötila alenee. Puut aistivat päivän lyhenemisen ja valmistautuvat talveen. Silloin lehtivihreä alkaa hajota ja lehden sisältämät väriaineet, kuten punaiset antosyaanit, oranssit karotenoidit ja keltaiset ksantofyllit pääsevät näkyviin. Kylmät säät eivät varsinaisesti aiheuta ruskaa, vaan kellastuvien ja kellastuneiden lehtien altistuminen yöpakkasille saa ne irtoamaan helposti.

Väriaineiden määrä, värien sijoittuminen kasvin eri osiin ja ruskavärityksen ajankohta johtuvat kasvin perinnöllisistä tekijöistä. Pohjoisilla seuduilla kasvavien kasvien geneettinen erilaisuus on yleensä vähäistä karujen, juuri tietynlaista perimää tarvitsevien kasvuolojen takia. Tämän takia esimerkiksi Lapin ruska tulee kaikille alueen puille lähes samaan aikaan.

***

No milloin se ruska sitten alkaa ja loppuu?

Ruskan huippu etenee syksyisin 500 kilometriä pohjoisesta etelän suuntaan parissa viikossa. Pohjoisimmassa Lapissa hienoimmista väreistä saadaan nauttia 10.-15.9. Eteläisemmässä Lapissa taas 15.- 20.9. Tästä edetään Oulun ja Kajaanin seudulle, jossa paras ruska näyttäytyy 20.-25.9. Ja tämä tieto on tosi! No, ehkä tässä on pientä vuosittaista vaihtelua…

Nuorgamissa väriloisto jatkuu taantuvana vielä huipun jälkeen kymmenisen päivää, kunnes kaikki lehdet ovat tippuneet noin syyskuun 25. päivän tienoilla. Maaruskan huippu ajoittuu yleensä noin viisi päivää aiemmaksi. Pohjois-Lapissa sykähdyttävimmän ruskan antaa tunturikoivu.

Pohjoisessa ruska on huipussaan samaan aikaan suuressa osassa kasveja ja puita. Suuremman geneettisen vaihtelun alueilla eri lajien ruskan ajankohta vaihtelee enemmän. Esimerkiksi Keski- ja Pohjois-Euroopassa eri puulajien ruskan välillä voi olla jopa kuukauden väli. Tästä johtuu Lapin ruskan hienous: kun kaikki kasvit saavuttavat ruskan samaan aikaan, on väriloisto parhaimmillaan huikea.

Lähestyvä ruska-aika näkyy ensimmäisenä soilla, joissa sarat ja villat värjäytyvät jo elokuussa. Seuraavaksi varvut saavat ruskavärit: maaruskan muodostavat esimerkiksi riekonmarjan, mustikan ja vaivaiskoivun lehdet. Puut ja pensaat saavat ruskan viimeisinä.

***

Puiden ruskavärit ovat erikoinen juttu. Puut ovat yksilöitä ja niihin voivat vaikuttaa esimerkiksi valaistus, mikroilmasto, maan ravinteikkuus ja kuivuus. Mitä paremmat olot puulla on, sitä pidempään se pysyy vihreänä. Pihavalon piirissä oleva, talon lämpimästä seinustasta nauttiva ravinteikkaassa maassa kasvava yksilö ei aloita ruskaa ensimmäisenä. Kuivuudesta kärsivä puu taas voi hehkua hyvin kirkasvärisenä.

Puut voivat kärsiä tuulen, paahteen ja muiden olosuhteiden aiheuttamasta stressistä. Ja stressi vaikuttaa ruskaantumiseen. Kaikkein stressaantuneimmat puut muuttuvat punaisiksi. Punainen on antosyaaniväriaine, joka on myös jonkin verran puuta suojaava antioksidantti.

***

Miksi sitten ruska vetää niin voimakkaasti ihmisiä puoleensa?

Kauneuden kaipuu kulkee ihmisyyden pohjavireenä. Kukapa ei haluaisi olla kauniissa ympäristössä, jos on mahdollisuus valita? Kauneus kuuluu onnellisuuden aineksiin ja henkisen elämän lähteisiin. Luonnon interaktiiviseen tauluun on mahdollista astua sisään. Visuaalisen nautinnon lisäksi se koostuu äänistä, tuoksuista, muistoista ja merkityksistä. Kaunista maisemaa tehostaa mahdollisuus liikkua sen halki.

Värit eivät aikojen alusta asti ole kuuluneet ihmisten elämään vain siksi että ne ovat kauniita. Värit säteilevät voimaa, jolla on ihmisiin monenlainen vaikutus, halusimme sitä tai emme. Ihminen on aina uskonut värin voimaan: jo 200 000 vuoden takainen esi-isä maalasi kuolleensa luut punaisiksi. Punainen oli elämän väri ja auttaisi vainajaa matkalla eteenpäin. Ruskan väreissä on myös se erikoisuus, että ne uhmaavat jopa värioppia. Vaikka punavihreitä värejä ei vastakkaisväriteorian mukaan pitäisi olla olemassakaan, ovat ne kuitenkin syksyllä ruskan aikaan kaikkien ihailtavina.

Maisemaelämyksiin liittyvät olennaisesti esteettisen elämyksen tunnusmerkit: 1. tunne on keskittynyt ja kokemus intensiivinen, 2. kokemukseen liittyy häiriötön mielihyvän tunne, 3. kokemus on kestävä ja yhtenäinen ja siihen voidaan palata keskeytyksen jälkeen ja 4. kokemus on kokonaisvaltainen sekä jollain tavalla täydellinen. Parhaimmillaan nämä kaikki tunnusmerkit toteutuvat syksyisessä lappilaisessa metsässä, suolla tai tunturissa. Kaikki riippuu ajoituksesta, sattumasta ja ennenkaikkea siitä, kuinka maltamme ottaa vastaan kaiken tämän kokonaisvaltaisen täydellisen värikauneuden.