Runon ja suven päivä

KESÄYÖ

Valkea niittyvilla

vielä on valveillaan

katsoen kummissansa

kuinka rukoukseen

kaikkien kukkien kansa

kumartui hiljaiseen.

Kuusen latvasta ääni

pienoisen huilun soi.

Minäkin kumarran pääni.

Minunkin sisällä soi.

- Aaro Hellaakoski - 

6. heinäkuuta on paitsi Eino Leinon, myös runon ja suven päivä. En ole hyvä näissä runohommissa, mutta halusin kuitenkin löytää teemaan sopivan tekstin. Ensin selasin paksua teosta, joka oli täynnä Eino Leinoa. Jotenkin en löytänyt sopivaa, tai ainakaan sellaista, joka ei tuntuisi itsestäänselvältä.  Päädyin siis Aaro Hellaakosken ja Risto Rasan klassikkorunoihin.

Metsän seinä on vain vihreä ovi, josta valo ohjaa ystävänsä.

- Risto Rasa -

Olen usein ennenkin siteerannut teosta Matkasanakirja hiljaisuuteen, josta löytyy viisaita sanoja yllättävän moneen yhteyteen, niin myös tähän. Kirjan aluksi tekijät osoittavat Lukijalle kappaleen, joka ei ole runo, mutta aika lähellä sitä.

Sinun ei tarvitse lähteä luostariin, pyhiinvaellukselle tai hamuta tanskalaisilta heidän maailmankuulua hyggeään – skoolaamista kynttilänvalossa lampaantaljoilla – jos mieluummin selviät vähemmällä steariinilla. Meillä kun on nämä suomalaiset jutut. Tavat olla ja nauttia maan-, tulen- ja vedenvartisista asioistamme. Maat ja mannut, talot ja pihat, tavat ja tavarat. Paljon pieniä mutta tärkeitä asioita, jotka usein jäävät ison ja kumisevan maabrändipuheen katveeseen.

Kesäterveisin

Lähteet:

Matkasanakirja hiljaisuuteen

toim. Soile Veijola, Janne Säynäjäkangas 2018. ntamo, Helsinki 2018