Talven kuvat

Syyskuussa julkaisin blogissa Kesän kuvat 2019. Nyt on aika katsoa mitä linssin läpi näkyi talvella.

Olen edelleen jatkanut valokuvaamisen treenaamista, mutta kovin kunnianhimoiseksi en voi itseäni kehua. En yllä läheskään samalle tasolle kuin ystäväni SuliTeikku. Hän harjoittelee ahkerasti, joten ei ole ihme, että laatua pukkaa. Minä en ole vieläkään opiskellut esimerkiksi pimeällä kuvaamista. Tähtitaivaita ja revontulia ei siis otoksissani ole.

Viime kesän kuvasatoni oli suurimmaksi osaksi Pyhä-Luoston kansallispuistosta. Talvella aktiivisuuteni on kohdistunut paljolti pohjoisemmas, enimmäkseen Saariselän alueelle. Yritän jälleen valita kuvia, jotka ovat jollain tavalla merkityksellisiä muistoja hienoista elämyksistä ja kokemuksista. Eivät siis välttämättä niitä teknisesti parhaita.

---------

Talvi kai alkaa silloin kun on lunta. Minun kohdallani ensimmäiset lumella kuorrutetut kuvat ovat lokakuulta, kun teimme naisten ruskaretken Pyhätunturille.

--------

Lokakuun lopulla osallistuin restonomiopiskelijoiden opintomatkalle Inariin ja Utsjoelle. Parin päivän reissu oli aivan huippuhieno! Olin pitkään halunnut päästä näkemään Utsjoen kirkkotuvat. Kaamosaamun hämärässä ne muodostivat aivan oman pienen maailmansa. Kohokohta kuitenkin oli se, kun saimme kavuta Utsjoen kirkon kellotorniin. Kirkko on valmistunut vuonna 1853, ja se sijaitsee henkeäsalpaavan upealla paikalla tunturirinteessä.

Alkavan kaamoksen valo Utsjoella oli aivan omaa luokkaansa. Paikallisen hotellin takana avautui hieno näkymä Utsjoen uomaan ja rannoille.

Opintomatkallamme minut yllätti se, kuinka sykähdyttäviä rakennuksia pohjoisessa onkaan. Yleensähän aina keskitytään ihailemaan maisemia, ja talot jäävät huomiotta. Saamelaiskulttuurikeskus Sajos oli suorastaan mykistävä. Rakennuksen muodot ja materiaalit vain ovat niin hienostuneet! Saamelaiskäräjien parlamenttisalin seinällä oleva Outi Pieskin reliefi Virta -  Emo  -  Maa houkutteli katsomaan joka sunnasta, ja joka suunnasta se oli erilainen ja upea. Valitettavasti valokuvani eivät tee sille oikeutta.

-------

Tammikuun puolivälissä kävin ihailemassa maailmaa Kaunispään huipulta. Kolmiomittaustorni oli kauttaaltaan huurtunut ja voisi sijaita jossain Game of Trones -sarjan jäisen Muurin Yövartiotukikohdassa. Oli helppo kuvitella itsensä fantasiahahmoksi maailman laidalle.

--------

Tammikuun lopulla talsin katsomaan auringonnousua Iisakkipäälle. Tältä aamuretkeltäni olen jo julkaissutkin aika monta kuvaa, mutta tässä on vielä muutama. Kun maisema ja valaistus antavat parastaan, tulee valokuvista pakostikin onnistuneita.

-------

Helmikuussa työnantajani järjesti kevätsesonkia ennakoiden hotellin henkilökunnalle ensiapukurssin. Olen käynyt useita vastaavia päivän kestoisia kursseja, mutta tämä oli kyllä ehdottomasti paras. Kävimme läpi juuri niitä tilanteita, joita todennäköisimmin tulisimme kohtaamaan. Keskustelimme siitä, miten pitää toimia ja harjoittelimme paljon. Kerrankin elvytimme nukkea pidempään kuin muutaman puhallus - painalluksen verran. Saimme tuntumaa siitä, kuinka kovaa hommaa elvyttäminen voi olla, kun ammattiapu ei olekaan saatavilla muutaman minuutin kuluttua hälytyksestä. 

Opettelimme myös defibrilaattorin käyttöä. Tämä mystinen sätkykonehan on nykyään jo monissa paikoissa maallikoidenkin saatavilla. Olin tutkinut sitä töissä kerran, kun iltavuoro oli hiljainen. Vaikka koneessa on käyttöohjeet, olin ihan varma, että tosipaikan tullen en osaisi ketään pelastaa. Harjoitus, jossa saimme opetella sätkyn antamista nukelle, oli siis todella tarpeellinen. Nyt osaan!

-------

Helmikuun tärkein tapahtuma oli kuopuksen vanhojenpäivätanssit, joita Rovaniemen lukiot tanssivat yhdessä Lappi Areenalla. Sekä tanssilattia että katsomo oli täynnä porukkaa ja tunnelma katossa. Oman hienon säväyksensä tapahtumaan toi Lapin Sotilassoittokunnan elävä musiikki.

-------

Maaliskuussa kävimme Monden ja SuliTeikun kanssa retkeilemässä Luostolla ja Lampivaarassa. Ilma oli mitä parhain ja tunturin lumiset kynttiläkuuset kuin sadusta. Välillä reitin alamäet olivat niin jyrkkiä, että varmin tapa oli edetä pyllyllään.

-------

Huhtikuun hangilla kävimme perhekokoonpanolla pilkillä. Yhtään kalaa ei (taaskaan) tullut, mutta päivä oli mukava. Eikös pilkille mennä paistattelemaan päivää ja syömään eväitä?

-------

Talvi päättyy vappuun. Tänä vuonna emme voineet kokoontua vapun viettoon perinteisillä tavoilla. Ajanvietteeksi haastoin perhe- ja kaveriporukan taideprojektiin, jossa piti tehdä oma versio jonkun tunnetun taiteilijan teoksesta. Tässä minun aikaansaannokseni Eero Järnefeltin taulusta ”Saimi kedolla”.

Hyvää kevättä kaikille

toivoo