Ruskamummot ?

Päätimme lähteä kolmen naisen porukalla syysretkelle. Siis toisin sanoen ruskaretkelle. Syksyllä 2018 kävimme samalla sakilla kulkemassa Pienen Karhunkierroksen, tosin syyskuun puolella.


Tämän kesän retkeilykokemusten perusteella halusin viettää yöni sisätiloissa ja sängyssä. Palelin teltassa kesällä, joten todennäköisesti jäätyisin sinne syksyllä. Koska en milloinkaan ollut kokeillut kansallispuiston vuokratupaa, ehdotin muille retkeläisille sellaista. Tietysti tässä oli minulla mukana myös vähän itsekkyyttä: koska teen opinnäytetyötäni Pyhä-Luoston kansallispuistoon, halusin saada käyttäjäkokemusta siellä sijaitsevasta möksästä.

Kohteeksi valikoitui Huttujärven vuokratupa, jossa on myös sauna. Siellä mahtuu yöpymään neljä henkeä, mutta suht huokea hinta ei ole liian kallis vain kolmen jaettavaksi. Yritimme saada neljännenkin retkeilijän mukaan, mutta hän matkusti mieluummin työmatkalle. Kumma tyyppi, kuka nyt haluaisi mieluummin lokakuussa Portugaliin kuin tunturiin! No, onpahan enemmän tilaa mökissä.

Loppukesästä törmäsin termiin ”ruskamummo”. Tälle matkailijatyypille löysin facebookista loistavan määritelmän, jonka kirjoitti Äkäslompolossa asuva taiteilija Riikka Jokiaho. Se menee näin: 
” Vanhempi Lappiin useinkin ryhmämatkalaisena bussilla ehättänyt ruskaretkeläisnaishenkilö. Kulkee porukassa reippaana, kävelysauvat ja eväsreppu, kirjava tai pinkki ulkoiluvaatetus, permanentti ja huulipuna. Joskus kamppeet monimuotoiset ja meikitön. Ohittelee kassoilla arpoja ostaessaan. Yleisesti hyväntuulinen ja pirteä.”

Olemmeko me ruskamummoja? Emme, koska matkustamme henkilöautolla. Kyllä, koska olemme ruskaretkeläisnaishenkilöitä. Emme, koska meillä ei ole kävelysauvoja (jotain rajaa)!  Kyllä, koska kuljemme porukassa reippaana (toivottavasti), eväsreput selässä. Ulkovaatetus ei ole kirjava eikä pinkki, mutta ehkä violetti kevyttoppa kelpaa. Sitten kompastuskivi: permanentti ja huulipuna. Kellään ei ole permistä, mutta SuliTeikku sutii alituiseen huuliinsa kiiltävää tököttiä, jonka väittä olevan huulirasvaa. Onneksi myös monimuotoinen vaatetus ja meikittömyys kelpaa. Eli close enough. Mutta, mutta… en ohittele kassajonoissa, enkä osta arpoja. Enkä likimainkaan aina ole hyväntuulinen ja pirteä. Vanhoja? Emme! Joten tämä on nyt vähän 50/60. Olemme ehkä matkalla kohti ruskamummoutta.

Oulangassa 15.9. 2018

Kun nyt on termien määrittelyn tielle lähdetty, niin jatketaan samaan malliin, mutta vähän asiallisemmin. Ruskaretkihän on käsittääkseni luontomatkailua. Luontomatkailuun löytyy kirjallisuudesta useampia laajoja määritelmiä:
  • Matkailua, jossa luontoympäristö toimii ensisijaisena matkailun vetovoimatekijänä. Luonto voidaan nähdä joko kulissina toiminnalle tai itseisarvoisena nautinnon kohteena ja kaikkena siltä väliltä. 
  • Matkailutoimintaa, joka tapahtuu ratkaisevin osin vähän rakennetussa luontoympäristössä, mistä on saatavilla luontoelämyksillä sekä luonnossa tapahtuvalla toiminnalla on keskeinen merkitys matkailutapahtuman sisällölle.
Kiteytettynä; matkailua, jonka olennainen vetovoimatekijä on luonto, kutsutaan luontomatkailuksi. Kyllä, tämän perusteella olemme luontomatkailijoita.


Luonto on Suomen ja etenkin Lapin suurin matkailuvaltti. Erityisesti pohjoisen olosuhteet edellyttävät ekologisen kestävyyden huomioimista. Luonnonkauneuden, matkailualueiden saavutettavuuden ja matkailijamäärien välinen tasapaino on luontomatkailun haaste: saavutettavuuden parantuessa ja matkailijamäärien lisääntyessä saattavat alueen alkuperäinen vetovoima, luonnonmukaisuus ja rauhallisuus heikentyä. Tämän saimme kokea viime syksynä Oulangalla, kun satuimme sinne samaan aikaan kaikkien maailman ruskaretkeläisten kanssa. Ruuhka metsässä oli hämmentävä kokemus.

Matkailun yhteydessä puhutaan usein negatiivisista ympäristövaikutuksista, mutta toki sillä voi olla välillisesti myös myönteisiä vaikutuksia luontoon. Varsinkin suosituissa luontomatkailukohteissa voimavaroja suunnataan matkailijoiden opastamiseen ja ympäristötietämyksen lisäämiseen. Voidaan olettaa, että matkailijoiden luonnontuntemus kasvaa ja arvostus luontoa kohtaan lisääntyy heidän tutustuessaan maisemallisesti kauniisiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin kohteisiin.

Luontomatkailun ja luonnonsuojelun suhde on perinteisesti jaettu kolmeen perusmuotoon: rinnakkaiseloon, konfliktiin ja symbioosiin. Rinnakkaiselossa matkailuelinkeinon ja luonnonsuojelun parissa työskentelevien vuorovaikutus on vähäistä, ja toimintoja kehitetään toisistaan erillään. Matkailun kehittyessä rinnakkaiselo voi muuttua joko konfliktiksi tai symbioosiksi riippuen etujen ja haittojen kohdistumisesta. Konflikteja voi aiheutua esimerkiksi tilanteissa, joissa voimakkaasti kasvava matkailukäyttö vaarantaa alueen luontoarvoja, tai tilanteissa, joissa alueen matkailua rajoitetaan luonnonsuojelun ja tutkimuksen nimissä. Symbioosi vallitsee esimerkiksi silloin, kun matkailusta saatavat tulot auttavat ylläpitämään luontokohteiden laatua, ja kun vetovoimainen luonto parantaa matkailuelinkeinojen toimintaedellytyksiä ja alueen yrittäjyyttä.

Luontomatkailu hyödyttää eniten paikallistalouksia alueilla, joilla on riittävästi yksityistä palvelutarjontaa. Kehittyneet matkailupalvelut osaltaan pidentävät kävijöiden viipymää alueella. Palvelutarjonnan vähäisyys ja nopeiden käväisijöiden suuri osuus näkyvät selkeästi esimerkiksi vertailtaessa esimerkiksi Nuuksion ja Oulangan kansallispuistojen aluetalousvaikutuksia. Vuonna 2013 Nuuksiossa oli käyntejä 93 000 enemmän kuin Oulangalla, mutta Oulangan tulovaikutukset olivat seitsenkertaiset Nuuksioon verrattuna. 

Arvioituja tulovaikutuksia voidaan verrata Metsähallituksen saamaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hoidon budjettirahoitukseen, joka oli vuoden 2013 valtion tulo- ja menoarviossa noin 27 miljoonaa euroa. Vertailun perusteella alueiden hoitoon sijoitettu julkinen rahoitus näyttää kertautuneen tehokkaasti paikallistalouksissa yritystoimintana ja työpaikkoina. Se on luonut yksityisille palveluntarjoajille menestymismahdollisuuksia ja samalla palautunut takaisin julkiselle sektorille matkailutulosta maksettuina veroina.

1960- ja 1970-luvuilla, kun matkailu lisääntyi voimakkaasti, ongelmia aiheutui erityisesti siitä, että luontoarvoja otettiin heikosti huomioon. Nykyisin tiedetään, että tällainen voi ennen pitkää vaarantaa koko alueen matkailutoiminnan. Matkailu ja luonnonsuojelu ovatkin jälleen lähentyneet, ja esimerkiksi Suomessa kansallispuistot ovat luontomatkailun alueellisia vetureita. Tämä on huomioitu laajemminkin, sillä EU rahoittaa usein hankkeita, joissa edistetään samanaikaisesti luonnonsuojelullisia ja matkailullisia tavoitteita.
------------------ 

Meidän, tulevien Ruskamummojen, luontomatkailukokemuksista saat lukea enemmän ensi viikolla, jos ehdin kirjoitella muutakin kuin opinnäytetyötä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että lunta, räntää ja vettä sataa juuri silloin kun olemme tunturissa. Saapa nähdä, kuinka hyväntuulisia ja pirteitä olemmekaan!

"Ruskamummot" 2018


Terveisin















Lähteet:
Matkailun edistämiskeskus 2014. Kesän luontoaktiviteettien kehittämisstrategia
Rämet J., Törn A., Tolvanen A., Siikamäki P. 2005. Luonnonsuojelu ja luontomatkailu paikallisväestön silmin – kyselytutkimus Kuusamossa ka Syötteen alueella
Tyrväinen L., Kurttila M., Sievänen T., Tuulentie S. (toim.) 2014. Hyvinvointia metsästä
Veijola S. 2013. (toim.) Matkailututkimuksen lukukirja

Kommentit

Suositut tekstit