Ruskamummot ?
Päätimme lähteä kolmen naisen porukalla syysretkelle. Siis toisin sanoen
ruskaretkelle. Syksyllä 2018 kävimme samalla sakilla kulkemassa Pienen
Karhunkierroksen, tosin syyskuun puolella.
Meidän, tulevien Ruskamummojen, luontomatkailukokemuksista saat lukea enemmän ensi viikolla, jos ehdin kirjoitella muutakin kuin opinnäytetyötä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että lunta, räntää ja vettä sataa juuri silloin kun olemme tunturissa. Saapa nähdä, kuinka hyväntuulisia ja pirteitä olemmekaan!
Tämän kesän retkeilykokemusten
perusteella halusin viettää yöni sisätiloissa ja sängyssä. Palelin teltassa
kesällä, joten todennäköisesti jäätyisin sinne syksyllä. Koska en milloinkaan
ollut kokeillut kansallispuiston vuokratupaa, ehdotin muille retkeläisille
sellaista. Tietysti tässä oli minulla mukana myös vähän itsekkyyttä: koska teen
opinnäytetyötäni Pyhä-Luoston kansallispuistoon, halusin saada
käyttäjäkokemusta siellä sijaitsevasta möksästä.
Kohteeksi valikoitui Huttujärven
vuokratupa, jossa on myös sauna. Siellä mahtuu yöpymään neljä henkeä, mutta
suht huokea hinta ei ole liian kallis vain kolmen jaettavaksi. Yritimme saada
neljännenkin retkeilijän mukaan, mutta hän matkusti mieluummin työmatkalle.
Kumma tyyppi, kuka nyt haluaisi mieluummin lokakuussa Portugaliin kuin
tunturiin! No, onpahan enemmän tilaa mökissä.
Loppukesästä törmäsin termiin
”ruskamummo”. Tälle matkailijatyypille löysin facebookista loistavan
määritelmän, jonka kirjoitti Äkäslompolossa asuva taiteilija Riikka Jokiaho. Se
menee näin:
” Vanhempi Lappiin useinkin ryhmämatkalaisena bussilla ehättänyt
ruskaretkeläisnaishenkilö. Kulkee porukassa reippaana, kävelysauvat ja
eväsreppu, kirjava tai pinkki ulkoiluvaatetus, permanentti ja huulipuna. Joskus
kamppeet monimuotoiset ja meikitön. Ohittelee kassoilla arpoja ostaessaan.
Yleisesti hyväntuulinen ja pirteä.”
Olemmeko me ruskamummoja? Emme,
koska matkustamme henkilöautolla. Kyllä, koska olemme
ruskaretkeläisnaishenkilöitä. Emme, koska meillä ei ole kävelysauvoja (jotain
rajaa)! Kyllä, koska kuljemme porukassa
reippaana (toivottavasti), eväsreput selässä. Ulkovaatetus ei ole kirjava eikä
pinkki, mutta ehkä violetti kevyttoppa kelpaa. Sitten kompastuskivi:
permanentti ja huulipuna. Kellään ei ole permistä, mutta SuliTeikku sutii
alituiseen huuliinsa kiiltävää tököttiä, jonka väittä olevan huulirasvaa.
Onneksi myös monimuotoinen vaatetus ja meikittömyys kelpaa. Eli close enough.
Mutta, mutta… en ohittele kassajonoissa, enkä osta arpoja. Enkä likimainkaan
aina ole hyväntuulinen ja pirteä. Vanhoja? Emme! Joten tämä on nyt vähän 50/60. Olemme ehkä
matkalla kohti ruskamummoutta.
![]() |
Oulangassa 15.9. 2018 |
Kun nyt on termien määrittelyn
tielle lähdetty, niin jatketaan samaan malliin, mutta vähän asiallisemmin. Ruskaretkihän on käsittääkseni
luontomatkailua. Luontomatkailuun löytyy kirjallisuudesta useampia laajoja määritelmiä:
- Matkailua, jossa luontoympäristö toimii ensisijaisena matkailun vetovoimatekijänä. Luonto voidaan nähdä joko kulissina toiminnalle tai itseisarvoisena nautinnon kohteena ja kaikkena siltä väliltä.
- Matkailutoimintaa, joka tapahtuu ratkaisevin osin vähän rakennetussa luontoympäristössä, mistä on saatavilla luontoelämyksillä sekä luonnossa tapahtuvalla toiminnalla on keskeinen merkitys matkailutapahtuman sisällölle.
Luonto on Suomen ja etenkin Lapin
suurin matkailuvaltti. Erityisesti pohjoisen olosuhteet edellyttävät ekologisen
kestävyyden huomioimista. Luonnonkauneuden, matkailualueiden saavutettavuuden
ja matkailijamäärien välinen tasapaino on luontomatkailun haaste:
saavutettavuuden parantuessa ja matkailijamäärien lisääntyessä saattavat alueen
alkuperäinen vetovoima, luonnonmukaisuus ja rauhallisuus heikentyä. Tämän
saimme kokea viime syksynä Oulangalla, kun satuimme sinne samaan aikaan kaikkien
maailman ruskaretkeläisten kanssa. Ruuhka metsässä oli hämmentävä kokemus.
Matkailun yhteydessä puhutaan usein
negatiivisista ympäristövaikutuksista, mutta toki sillä voi olla välillisesti
myös myönteisiä vaikutuksia luontoon. Varsinkin suosituissa luontomatkailukohteissa
voimavaroja suunnataan matkailijoiden opastamiseen ja ympäristötietämyksen
lisäämiseen. Voidaan olettaa, että matkailijoiden luonnontuntemus kasvaa ja
arvostus luontoa kohtaan lisääntyy heidän tutustuessaan maisemallisesti
kauniisiin ja luonnonsuojelullisesti arvokkaisiin kohteisiin.
Luontomatkailun ja luonnonsuojelun
suhde on perinteisesti jaettu kolmeen perusmuotoon: rinnakkaiseloon,
konfliktiin ja symbioosiin. Rinnakkaiselossa matkailuelinkeinon ja
luonnonsuojelun parissa työskentelevien vuorovaikutus on vähäistä, ja
toimintoja kehitetään toisistaan erillään. Matkailun kehittyessä rinnakkaiselo
voi muuttua joko konfliktiksi tai symbioosiksi riippuen etujen ja haittojen
kohdistumisesta. Konflikteja voi aiheutua esimerkiksi tilanteissa, joissa
voimakkaasti kasvava matkailukäyttö vaarantaa alueen luontoarvoja, tai
tilanteissa, joissa alueen matkailua rajoitetaan luonnonsuojelun ja tutkimuksen
nimissä. Symbioosi vallitsee esimerkiksi silloin, kun matkailusta saatavat
tulot auttavat ylläpitämään luontokohteiden laatua, ja kun vetovoimainen luonto
parantaa matkailuelinkeinojen toimintaedellytyksiä ja alueen yrittäjyyttä.
Luontomatkailu hyödyttää eniten
paikallistalouksia alueilla, joilla on riittävästi yksityistä palvelutarjontaa.
Kehittyneet matkailupalvelut osaltaan pidentävät kävijöiden viipymää alueella.
Palvelutarjonnan vähäisyys ja nopeiden käväisijöiden suuri osuus näkyvät
selkeästi esimerkiksi vertailtaessa esimerkiksi Nuuksion ja Oulangan
kansallispuistojen aluetalousvaikutuksia. Vuonna 2013 Nuuksiossa oli käyntejä
93 000 enemmän kuin Oulangalla, mutta Oulangan tulovaikutukset olivat
seitsenkertaiset Nuuksioon verrattuna.
Arvioituja tulovaikutuksia voidaan
verrata Metsähallituksen saamaan kansallispuistojen ja retkeilyalueiden hoidon budjettirahoitukseen,
joka oli vuoden 2013 valtion tulo- ja menoarviossa noin 27 miljoonaa euroa.
Vertailun perusteella alueiden hoitoon sijoitettu julkinen rahoitus näyttää
kertautuneen tehokkaasti paikallistalouksissa yritystoimintana ja työpaikkoina.
Se on luonut yksityisille palveluntarjoajille menestymismahdollisuuksia ja
samalla palautunut takaisin julkiselle sektorille matkailutulosta maksettuina
veroina.
1960- ja 1970-luvuilla, kun matkailu
lisääntyi voimakkaasti, ongelmia aiheutui erityisesti siitä, että luontoarvoja
otettiin heikosti huomioon. Nykyisin tiedetään, että tällainen voi ennen pitkää
vaarantaa koko alueen matkailutoiminnan. Matkailu ja luonnonsuojelu ovatkin jälleen
lähentyneet, ja esimerkiksi Suomessa kansallispuistot ovat luontomatkailun
alueellisia vetureita. Tämä on huomioitu laajemminkin, sillä EU rahoittaa usein
hankkeita, joissa edistetään samanaikaisesti luonnonsuojelullisia ja
matkailullisia tavoitteita.
------------------
Meidän, tulevien Ruskamummojen, luontomatkailukokemuksista saat lukea enemmän ensi viikolla, jos ehdin kirjoitella muutakin kuin opinnäytetyötä. Nyt näyttää vahvasti siltä, että lunta, räntää ja vettä sataa juuri silloin kun olemme tunturissa. Saapa nähdä, kuinka hyväntuulisia ja pirteitä olemmekaan!
![]() |
"Ruskamummot" 2018 |
Terveisin
Lähteet:
Matkailun edistämiskeskus 2014.
Kesän luontoaktiviteettien kehittämisstrategia
Rämet J., Törn A., Tolvanen A., Siikamäki
P. 2005. Luonnonsuojelu ja luontomatkailu paikallisväestön silmin –
kyselytutkimus Kuusamossa ka Syötteen alueella
Tyrväinen L., Kurttila M., Sievänen
T., Tuulentie S. (toim.) 2014. Hyvinvointia metsästä
Veijola S. 2013. (toim.)
Matkailututkimuksen lukukirja
Kommentit
Lähetä kommentti