Venetsian helmikuu

Liikaturismin klassikkoesimerkki taitaa olla Venetsia, joka hukkuu paitsi veteen myös matkailijoihin. Mikä neuvoksi, kun haluat vierailla hienossa paikassa, joka on jo ylikansoitettu matkailijoilla? 

Matkusta sesongin ulkopuolella! Se paitsi lievittää paikallisten tuskaa, on myös itsellesi miellyttävämpää. Kesäkauden helteisessä tungoksessa vaeltaminen kun ei välttämättä ole mikään unelmien täyttymys. Lisäksi voit kohdata aivan odottamattomia elämyksiä.

SuliTeikku kertoo helmikuisesta Venetsiasta

Matkasin vuonna 2018 helmikuun lopulla lomailemaan Italiaan. En tiennyt mitä odottaa talviselta Italialta, joten kapsäkkiin oli pakattuna villasukat ja pitkät kalsarit, jotka eivät todellakaan osoittautuneet turhakkeiksi. Lensin Venetsiaan ja majoituin suomalais-italialaisen isäntäparin luona Padovan kaupungissa. Padova on varsin viehättävä n. 200 000 asukkaan opiskelijakaupunki, ja mikä parasta, sieltä on näppärä matkata junalla eri puolille Italiaa. Vain reilun puolen tunnin junamatkan päässä on Venetsia, jossa tulikin käytyä useampaan kertaan viikon aikana.

Canal Grande

Venetsia on yksi maailman suosituimmista matkailukohteista; kevät- ja kesäsesonkina sinne voi saapua jopa satatuhatta turistia päivässä! Talvisin Venetsiassa sataa usein, tuulee kylmästi ja lämpötila pysyttelee viiden plusasteen molemmin puolin. Mutta talvella meitä turistelijoita ei ollut tungokseksi asti, ihanaa!

Helmi-maaliskuun vaihteen kelit vuonna 2018 olivat italialaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen kylmät: Milanossa suihkulähteet jäätyivät, Roomassa ja Venetsiassa satoi lunta! Veronasta lähtöisin oleva isäntäni ei ollut koskaan nähnyt lunta Venetsiassa, joten sitä ihmettä oli lähdettävä katsomaan. 

Venetsiaan pääsee siltaa pitkin sekä junalla että autolla. Ajelimme läpi lumisten maisemien ja liikenne soljui mallikkaasti, vaikka autoissa ei nastarenkaita käytetäkään. Parkkipaikkakin löytyi lyhyen etsinnän jälkeen parkkitalosta. 

Canal Granden reunoja kävellessä huomasi, että turistiryysiksestä ei ollut tietoakaan. Mereltä puski hyytävän kylmä tuuli, joka karkotti ihmiset sisätiloihin. Meillä olikin oiva mahdollisuus ihastella kaupunkia rauhassa, ilman ihmismassoja. 

Ravintoloiden ulkopuolella on lukematon määrä terasseja, mutta helmikuussa ne olivat lumen peittäminä tyhjillään. Kilometrien kävelyn seurauksena tuli vilu ja nälkä. Lämmittely ravintolassa jäi haaveeksi, sillä niissä ei ollut kunnon lämmitystä, eivätkä siellä täällä olevat lämmittimet juuri auttaneet tilannetta. Ruokaillessa ja Sprizer Aperolia nauttiessa oli parasta istua takki päällä. On hyvä muistaa, että Italiassa lämmitys ei ole samanlaista kuin meillä Suomessa, vaan myös asunnot ovat huomattavasti viileämpiä. Kaupat ovat lämpimiä, joten niissä on siitäkin syystä kiva viettää aikaa.

Parasta Venetsiassa, kuten lomailuun kuuluukin, on kiireetön vaeltelu ihastellen kaupungin karua kauneutta. Kapeita kujia pienine kauppoineen ja ravintoiloineen, rapistuvia taloja vastakohtana loisteliaille palatseille ja luksusvaatteita myyvien kauppojen glamourille. Ihastellessani tätä kaikkea ja sitä, kuinka uskomattoman hienoa oli kulkea melkein tyhjässä kaupungissa kuulin tarinan venetsialaisesta iäkkäästä naisesta, joka ulkoili kaupungissa aina öisin, sillä silloin kaupunki on hänen mielestään aidoimmillaan ja kauneimmillaan, ilman turistimassoja. Eipä tuohon ole vastaansanomista, sillä iltaöisessä talvisessa Venetsiassa on jotain maagista: meren pauhu, valojen heijastukset kanaaleissa, vanhojen katulamppujen luomat valot ja varjot. Yöllä siellä kävellessä mietin, että Donna Leonin dekkareitten tapahtumat ovatkin ehkä oikeasti tapahtuneet.

Kun tulimme useamman tunnin kävelykierroksen jälkeen toistamiseen Pyhän Markuksen aukiolle, näimme Acqua Altan, eli mereltä tulvivan veden nousemisen kaduille ja aukioille. Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota katujen reunamilla oleviin tasoihin, joiden luulin olevan matalia markkinapöytiä, mutta jotka siis olivatkin Acqua Alta -tasoja. Näitä tasoja pitkin kävellään tulvaveden noustessa. Pyhän Markuksen aukiolla oli muutamia ihmisiä kuvaamassa veden valtaamaa aukiota ja Pyhän Markuksen kirkkoa eli Basilica di San Marcoa.  

Venetsiaa ei voi kuvitella ilman kanavissa kulkevia veneitä ja gondoleita, ja toki niitä sainkin ihailla yhtä lumista iltaa lukuun ottamatta. Tuona iltana gondolit lepäsivät lumen alla laitureissa. 

Lomareissun viimeisenä yönä Padovan asunnossa nukkumaan käydessäni ja villasukkia jalkaan vetäessäni mietin, kuinka hienoa oli nähdä Venetsia talvikuosissa ja lumen valkaisemana. Jotkut olivat pyöritelleet katujen varsille lumiukkoja. Minun on vaikea löytää miinuksia talvella matkustamisesta, vahva plussa on turistien vähyys. Kylmyyskään ei haittaa, sillä sehän on vain pukeutumiskysymys. Varaa siis mukaan lämpimiä tuulenpitäviä vaatteita, villasukat ja kunnon kengät, sillä kävelykilometrejä kertyy väistämättä paljon.

Kaupungissa on niin paljon nähtävää, että sitä riittää minullekin vielä monelle reissulle. Yksi kiehtova kohde, johon en ole vielä ehtinyt tutustumaan on Basilica di Santa Maria della Salute, yhä toimiva barokkiarkkitehtuuria edustava kirkko, jonka olen nähnyt kaukaa useita kertoja. Gondolit ovat kauniita katsella, mutta ajelu niillä on mielestäni turhan kallista, mieluummin tutustuisin kaupunkiin huomattavasti halvemmalla venereissulla kanaaleita pitkin. Ja Venetsialainen naamiokin on vielä hankkimatta.  

Olen nyt nähnyt talvisen kaupungin päivä- ilta- ja yöaikaan, mutta haluaisin myös yöpyä siellä. Olisi upeaa nähdä Venetsia auringonnousun aikaan ja aikaisen aamun valossa.

Täytyypä tästä ruvetakin selailemaan Venetsian matkailusivustoja!

terveisin SuliTeikku