Kilpisjärven kevättalvessa, yhtä kohdekokemusta rikkaampana

Ryhmämatkailun suosio on selvästi vähentynyt, ja yhä useammin miellämme itsemme yksilömatkailijoiksi, vaikka olisimmekin liikkeellä porukassa. Kuulumme matkaileviin ”heimoihin” hakeutuen kaltaistemme seuraan. Etsimme mieleenpainuvia ja aitoja elämyksiä sekä tietysti hinta-laatusuhteeltaan hyviä palveluita. 

Meidän ”heimomme” matkusti vappua edeltävällä viikolla keväthangille Kilpisjärvelle.

Mikä on kohdekokemus? Tutustuin tähän termiin restonomiopintojeni yhteydessä, kun olin mukana kohdekokemuksen kehittämiseen tähtäävässä hankkeessa. Matkailijan kohdekokemus muodostuu monesta kokonaisuuden osasta, mm. kohteen toimintaympäristöstä ja sen identiteetistä sekä ainutlaatuisista ja autenttisista elämyksistä.   

Matkakohteen identiteetti muodostuu niistä ominaisuuksista ja kulttuurista, joilla se erottuu muista. Identiteetin ytimestä löytyvät tarinat, myytit, historia, paikalliset toimijat, yhteisö, nähtävyydet, sijainti sekä luonnon ja kulttuurin voimavarat. Se on siis jotain erityistä. 

Yhteistyö ja yhteinen näkemys matkailutoimijoiden välillä antaa parhaat mahdollisuudet onnistuneiden kohdekokemusten tuottamiseen ja tarjoamiseen. Yhdessä muodostettu ja hyväksytty kohdeidentiteetti sekä siihen perustuva tapa toimia antavat hyvän perustan sekä yhteisten että kunkin toimijan omien tavoitteiden saavuttamiseen. Ja näiden tavoitteidenhan pitäisi olla matkailijoiden viihtyvyys ja kohteen vetovoimaisuus. 

Vetovoimaisissa kohteissa monet asiat loksahtavat kohdalleen. Näitä ovat esimerkiksi sijainti, saavutettavuus, tietotekniikkavalmiudet, luonto ja kulttuuri, houkutteleva tuote- ja palvelutarjonta, hyvät asiakaskokemukset ja paikallisyhteisön tuki. Lisäksi tärkeitä ovat henkilöstön ammattitaito, kohderyhmän toiveet huomioiva aktiviteetti- ja viihdetarjonta, infrastruktuuri ja siisteys. Nämä ovat ikimuistoisen kohdekokemuksen osia.

Matkakokemus ei ole vain kohteessa olemista ja sen kokemista. Se koostuu kolmesta vaiheesta; ajasta ennen matkaa, matkan aikana ja sen jälkeen. Mielikuvat ja odotukset muodostuvat ennen varsinaista matkustamista, joko tiedostettuina tai tiedostamattomina. Keräämme kohteesta tietoa eri kanavien kautta, saamme arvioita ja arvosteluja monista lähteistä tai perustamme odotukset omiin aikaisempiin matkoihimme. Matkan aikana odotuksemme toivottavasti täyttyvät tai parhaassa tapauksessa jopa ylittyvät. Tämän perusteella teemme matkan jälkeen päätöksiä tulla tai olla tulematta uudelleen, suositella tai olla suosittelematta kohdetta kavereille. 

Kohteeseen matkustetaan useimmiten niissä odotettavissa olevien huippuelämysten vuoksi. Ne eivät kuitenkaan yksin riitä, vaan tarvitaan myös palveluita perustarpeiden tyydyttämiseen. Nukkuminen ja syöminen on tärkeää myös lomalla. Elämyksen kannalta ehkä jopa tärkeämpää kuin arjessa. Vaikka pizzan syöminen ei lähtökohtaisesti ole huippuelämys, voi sitä parhaimmillaan muodostua sellainen. Huonosti nukutut yöt taas voivat helposti pilata minkä tahansa kohdekokemuksen.

***

Vietimme Kilpisjärvellä kolme yhteistä päivää. Suliteikku ja Jouko olivat matkustaneet kohteeseen jo aikaisemmin, ja heidän oleskelunsa kesti kokonaisen viikon. Matkasimme käsivarteen henkilöautoilla, siis kahdella sellaisella. Eihän se ekologista ole, mutta aikataulun kannalta ainoa toimiva vaihtoehto. Pieniä omantunnonpistoksia toki tunsin, sillä Kilpisjärvelle kulkee suhteellisen hyvät linja-autoyhteydet.

En ollut aiemmin käynyt Kilpparilla talviaikaan. Suhtauduin hiukan epäillen ajankohdan sopivuuteen, sillä en todellakaan ole innokas hiihtäjä. Etukäteen vähän jännitin sitä, voiko kyseiseen aikaan retkeillä ollenkaan kävellen. 

Olin varautunut hiihtämiseen ottamalla mukaan Mummin iänikuisen vanhat sukset. Arvelin, että hätätilassa niitä voi käyttää. Kävinkin testaamassa hiihtotaitojani yksinäni, aikaisin aamulla, ettei kukaan näe… Hyvin se sujui ja kilometrejä kertyi ehkä neljä. Ne ovatkin ainoa hiihtokilometrini tälle talvelle.

Myös kävely onnistui yllättävän hyvin. Käppäilimme Kilpisjärven jäällä, kävimme iltapalalla Saanan kodalla ja retkeilimme Tsahkaljärven laavulle. Lisäksi teimme oikein onnistuneen liukulumikenkäretken. Keväinen sää näytti melkein kaikki mahdolliset variaationsa, mutta ei onnistunut latistamaan mielialaa. Kaikki säät ovat kauniita, tavalla tai toisella!

Saanan portaiden alapuolella olevalle kodalle kulkeminen oli suhteellisen haasteellista. Joku meitä ennen rämpinyt oli uponnut syvälle lumihankeen lähes joka askeleella. Meitä polku kantoi, mutta edellisen kulkijan jättämien kuoppien väistely oli aika hankalaa. Lisäksi sää oli todella tuulinen ja lumi pöllysi peittäen näkyvyyttä. Kaiken kruunasi kodalla olevat polttopuut, jotka olivat niin märkiä, että saimme tulisijassa aikaiseksi vain höyrytettyjä makkaroita. Mutta tulipahan harrastettua liikuntaa.

Majapaikkaamme olimme oikein tyytyväisiä, vaikka se ei mitään luksusta ollutkaan. Pääasia, että sisäilmaa oli hyvä hengittää ja sänky antoi makoisat yöunet. Yhdessä asiassa tämäkään mökki ei pettänyt: äänieristyksiin ei juurikaan lomarakentamisessa satsata. Onneksi meillä oli suurin piirtein yhteneväiset nukkuma-ajat. Paikallinen pizzakin yllätti maukkaudellaan, joten ei valittamista senkään suhteen. Ja skumpat nautittiin mökin terassilla.

Terveisin

 

 

 

Lähteet:

Kaihua H., Koikkalainen M., Kähkönen O., Lempiäinen M., Liimatta M., Tapaninen M. & Vuontisvaara N. (toim.) 2020. Kohdekokemus – Yhteinen näkemys. Lapin AMK:n julakisuja, sarja B. 3/2020. https://www.lapinamk.fi/loader.aspx?id=b4ba7629-8135-4a82-bc78-3879c4d4838b

Sammallahti T. 2009. Konseptisuunnittelun supersankari. Helsinki: Books on Demand GmbH.