Pohjoinen luonnonvalomaisema - elvyttävä esteettinen elämys

Luontomatkailun suosio on ollut jo muutaman vuoden selkeässä kasvussa. Vuonna 2021 Suomen kansallispuistojen yhteenlaskettu käyntimäärä ylitti neljä miljoonaa.

Luontomatkailu on laaja kattokäsite, jonka alle sijoittuvat luontoon suuntautuvat matkailun muodot. Kriteerinä on, että nämä matkailumuodot käyttävät resursseja luonnontilaisissa tai erämaisissa ympäristöissä, tai niiden ulkopuolisissa ympäristöissä. Vähän tiukemmin määriteltynä luontomatkailu on luonnonympäristössä tapahtuvaa matkailua, joka pyrkii noudattamaan kestävän kehityksen mukaisen matkailun periaatteita siten, että luonnon kantokyky ei matkailukohteessa ylity eikä biodiversiteetti taannu.

Metsähallituksen Luontopalveluiden julkisin varoin tuottamien retkeilypalveluiden tärkeä periaate on niiden maksuttomuus, mikä mahdollistaa mahdollisimman monelle pääsyn nauttimaan luonnosta. Hyvät retkeilypalvelut pyrkivät takaamaan kävijöiden turvallisuuden ja parantavat retkeilykohteiden luonnon kantokykyä. Tällä on suuri merkitys, kun luontokohteiden suosio kasvaa jatkuvasti.

Luontomatkailun trendit saattavat olla suhteellisen kapea-alaisia; tästä on hyvänä esimerkkinä Lapin matkailussa näkyvä revontuli-innostus, joka ohjaa painopistettä vahvasti talvisesonkiin. Takavuosikymmenien iso trendi, keskiyön aurinko, ei ole enää pitkiin aikoihin ollut yhtä suuri houkutin. Puhumattakaan kaikista näiden Lapin luonnon valoasteiden välimuodoista ja variaatioista. Kaikkien pohjoisen luonnonvaloilmiöiden ja niiden aikaan saamien valomaisemien esiin nostaminen toisi alueelle ympärivuotista vetovoimaa.

Miksi sitten ympärivuotisuus on tärkeää? Matkailussa, ja varsinkin luontomatkailussa, kohteilla on tapana nousta suureen suosioon. Tähän vaikuttavat some sekä suositut luonto-ohjelmat ja -vaikuttajat. Tällöin ruuhkautuminen voi aiheuttaa paitsi viihtyisyyden laskua, myös ympäristöongelmia. Matkailijoiden tasaisempi virta vaikuttaa positiivisesti myös paikallistalouteen ja paikallisväestön hyvinvointiin.  

Jos haluaa vaikuttaa kohteen kävijöiden käyttäytymiseen, on tiedettävä keitä he ovat. Yleisesti Lapissa talvella kansainvälisten matkailijoiden osuus on pitkään ollut suurempi kuin kotimaisten. Kesämatkailussa taas suhde on ollut toisin päin. Tämä tietysti koskee koronapandemiaa edeltänyttä aikaa, jonka jälkeen ulkomailta saapuvien osuus on romahtanut. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että kansainväliset matkailijat ovat hiljalleen palaamassa.

Tulevaisuudessa matkailijoista yhä suurempi osa tulee olemaan naisia, kun perinteiset sukupuolten väliset roolijaot menettävät merkitystään. Metsähallituksen tuottamien tilastojen mukaan naiskävijöitä on liikkeellä hieman enemmän kuin miehiä; vuoden 2018 kävijämäärätutkimuksessa naisten osuus oli 60 prosenttia. Luontopalveluiden asiantuntijoiden mukaan luontoon kaipaavat naiset ovat yhä nuorempia, 20–35-vuotiaita. Nuoria kiinnostavat erityisesti kuvaukselliset kohteet ja luonnonilmiöt, joita kansallispuistossa on runsaasti tarjolla. Yksilömatkailu on kasvussa, ja tämän kasvun odotetaan jatkuvan.

Tuotteen tai palvelun elämyksellisyyden edistämisen työkaluksi luodun mallin mukaan elämys koostuu parhaimmillaan kuudesta elementistä. Näitä ovat yksilöllisyys, aitous, tarina, moniaistillisuus, kontrasti ja vuorovaikutus. Ja kaikki nämä toteutuvat pohjoisen valomaisemissa! Toiveenani on, että luonnossa liikkujien tietoisuus eri vuoden- ja vuorokaudenaikojen vetovoimaisista valomaisemista lisääntyisi. Se voisi saada ihmiset muuttamaan matkailukäyttäytymistään niin, etteivät kaikki retkeile samaan aikaan samassa paikassa, vaan löytävät uusia elämyksellisiä ajankohtia ja paikkoja luonnossa liikkumiseen. Tämä on yksi keino välttää reittien ja taukopaikkojen ruuhkautumista sekä lisätä kävijöiden tyytyväisyyttä.

Esteettiset arvot ja mahdollisuus kokea esteettisiä elämyksiä luetaan usein osaksi hyvää elämää. Kauneus tuottaa mielihyvää, ja esteettinen mielihyvä lisää ympäristön elvyttävyyttä. Erityisesti luonnonmaisemilla on todettu olevan elvyttävä vaikutus ihmisiin. Esteettisen kokemuksen syntyä ei kuitenkaan voida koskaan taata ja luvata, sillä sen syntyminen edellyttää ainutlaatuisen ja henkilösidonnaisen tapahtuman. Edessä avautuvaa maisemaa katsovalle syntyy aistien välityksellä suora ympäristökontakti: maisema koetaan paikan päällä, tässä ja nyt.

Aika on olennainen asia, kun kysymys on luonnonvalomaisemien kokemisesta; on oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa, ja lisäksi on maltettava käyttää aikaa. Yleensä lomailevat ihmiset retkeilevät keskellä päivää ja niin sanotulla hyvällä säällä. Kuitenkin upeimmat valomaisemat on koettavissa aamunkoitteessa, iltaruskon aikaan tai vaikkapa yöllä. Henkilökohtaisen totutun rytmin muuttamisen vastineeksi on mahdollista kokea upeita tunnelmia, nauttia ruuhkattomista kohteista ja saada hienoja valokuvia. Pimeän pelon voittaminen saattaa olla kynnyskysymys, mutta myös suuri ilon ja onnistumisen tunteiden aiheuttaja. 

Halu nähdä asioita uudella tavalla on taito, joka tekee meistä luovia ja joustavia ihmisiä. Lisäksi tarvitaan myös kykyä kyseenalaistaa tutut ja vakiintuneet tavat. Jos teemme kaiken aina samoin kuin ennenkin, emme koe mitään uutta. Meidän on altistettava itsemme uusille kokemuksille. Kuitenkin usein muutosten vastustaminen alkaa heti, kun siirrytään hieman sivuun siitä, minkä luulemme olevan omaa mukavuusaluettamme. Kyllä lomallakin voi herätä aikaisin ja lähteä ulos. Tai vaikka retkeillä keskellä yötä. Mutta toisin kuin arkena, voihan sitten ottaa vaikka päiväunet. 

Yllä: Ukko-Luosto 19. lokakuuta, klo 18.30
Alla: Ukko-Luosto juhannysyönä klo 23.15

Yllä: Tunturiaapa 30 kesäkuuta klo 21.10
Alla: Tunturiaapa 9. helmikkuta klo 9.20

Yllä: Tunturitie 29. syyskuuta klo 7.30
Alla: Tunturitie 13. tammikuuta klo 8.00

Terveisin

Lähteet: 

Rantala, O. 2017. Luontomatkailu. Teoksessa Edelheim J., Ilola H. (toim.) 2017. Matkailututkimuksen avainkäsitteet. Turenki: Lapland University Press 2017.

Lapin Matkailustrategia 2020-2023. 

Kangasluoma E. 2019. Naisia erämaassa. Helsingin Sanomat 29.9.2019. 

Tarssanen S. & Kylänen M. 2009. Elämys – mikä se on? Teoksessa S. Tarssanen (toim.) Elämystuottajan käsikirja. LEO Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskus. Rovaniemi: Oy Sevenprint Ltd. Viitattu 3.4.2022.

Rannisto T. 2015. Kulttuurin ja luonnon jäljet esteettisessä kokemisessa. Teoksessa Ympäristö, estetiikka ja hyvinvointi. A.Haapala, K. Puolakka & T. Rannisto (toim.) 2015. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1417. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.