Pari vuotta etäluentoja ja webinaareja

 Aloitin syksyllä 2020 opinnot kohti restonomin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon saavuttamista. Olen taivaltanut päämäärääni kohti töitteni ohessa hitaasti, mutta suhteellisen varmasti. Nyt on puolitoista vuotta kulunut, enkä ole kertaakaan tavannut nokakkain muita opiskelijoita tai opettajiani. Sen sijaan Teams ja sen toiminnot on tullut hyvinkin tutuksi.

Aluksi kaikki tuntui tosi hankalalta. Varsinkin ryhmätyöt olivat haastavia, kun niitä tekivät etänä ihmiset, jotka eivät olleet koskaan toisiaan nähneetkään. Etäyhteyksillä ryhmän tehtäviä jakaessa ei voinut mitenkään tietää joukkoon kuuluvien vahvuuksista ja heikkouksista, joiden perusteella työn osiot voisivat luontevasti löytää tekijänsä.

Vähitellen kaikkien, myös minun, etäilytaidot kehittyivät ja asiat alkoivat luistaa paremmin. Tai voihan olla, että tilanteeseen totuttiin, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Tämä on koskenut sekä opiskelijoita että opettajia.

Olisinko oppinut enemmän ja paremmin lähiopetuksessa? Vaikea sanoa, kun yhtään lähiopetustuntia YAMK-opinnoissani ei ole ollut. Luultavasti opetus verkossa on ollut aivan yhtä hyvää kuin luokkahuoneessakin. Ainoa asia, mikä jää puuttumaan on vertaistuki ja opiskelijakavereilta oppiminen. Kursseillani on ollut uskomattoman paljon erilaista osaamista omaavia ihmisiä, joiden kanssa keskustelut ja mielipiteiden vaihtaminen olisi varmasti tuonut syvyyttä ja laajuutta oppimiseen. Olen tehnyt etäryhmätöitä mm. insinöörien, sote-alan ihmisten, logistiikkaosaajien ja ravintola-ammattilaisten kanssa. Vain muutamia mainitakseni, kaikkien ammattialaa en edes muista. Jokaisella heistä on oma näkökulmansa käsiteltävään asiaan, ja niihin näkökulmiin olisin halunnut tutustua enemmän. Vanha kunnon kahvipöytäkeskustelu on jäänyt puuttumaan.

Mutta hyviäkin puolia tässä on ollut. Monet opiskelijoista asuvat aivan muualla kuin Lapin AMK:n lähinurkilla. Heille on varmasti ollut helpompi osallistua opintoihin etänä. Tokihan minullekin aamutakki on kotona ollut ihan mukava ”opiskelu-univormu”.

Erityisen hienoa minusta on ollut se, että tänä aikana on järjestetty paljon mielenkiintoisia webinaareja, joihin on ollut helppo osallistua. Useimmat niistä olisi varmasti jääneet käymättä, jos ne olisi järjestetty auditoriossa jossain päin maata. Voi myös olla, että paikanpäälle ei olisi tullut lähdettyä, vaikka se olisi ollut Rovaniemellä. Nyt puhun siis luennoista, jotka eivät varsinaisesti kuulu opintoihini, mutta käsittelevät tai sivuavat matkailualaa. Viimeisimpinä esimerkkeinä sosiaalisen median algoritmeihin sekä pyhiinvaellusmatkailuun ja synkkään turismiin perehdyttävät webinaarit. Kotona aamutakkiin kietoutuneena homma on hoitunut helposti, ja olen oppinut paljon. Kuinka mukavaa!

Mutta vielä takaisin YAMK-opintoihin. Tällä hetkellä on meneillään kaksi kurssia ja opinnäytetyö, ja ne ovatkin sitten viimeiset. Näistä kursseista toista teen Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa, joka sijaitsee Helsingissä. Tämän mahdollistaa CampusOnline, joka on Suomen ammattikorkeakoulujen yhteinen digitaalinen opintotarjontaportaali. Se kokoaa yhteen verkko-opintojaksotarjontaa kaikista Suomen 24 ammattikorkeakoulusta. On hienoa, että opintoja voi oikeasti valita isosta määrästä kursseja ja mistä päin Suomea tahansa. Nämä opinnot tehdään aina kokonaan verkossa.

Opinnot jatkuvat edelleen avoimessa ammattikorkeakoulussa, sillä varsinaiseen opinto-oikeuteen vaadittua kahta vuotta en ihan vielä ole matkailualalla työskennellyt. Kevään aikana saavutan tämäkin etapin ja yritän valmistua syksyllä. Opinnäytetyö vain tuntuu valmistuvan hitaan sorttisesti…

Terveisin