Torvisen maja - paras kahvilaelämys pitkään aikaan

Kulkija voi tulla iloiseksi pienistä asioista. Tarvitaan vain jokin yllättävä (positiivinen) juttu, sellainen jota ei osannut odottaa. Iloista yllätystä muistellaan pitkään ja siitä kerrotaan kavereille. Nykyään tätä kutsutaan suositteluksi, varsinkin jos se tapahtuu sähköisellä alustalla tai somessa.

Olen monesti reissuillani etsinyt kivoja kahviloita ja taukopaikkoja, jotka kruunaavat tai pelastavat päivän. Joskus sellainen löytyy, valitettavan usein ei löydy. Ja paikat tuntuvat olevan ikävän samanlaisia keskenään. Enkä tarkoita tällä samanlaisuudella vain huoltoasemakahvioita, vaan myös ns. ”parempia” paikkoja. Miksi melkein kaikki konditoriat näyttävät samalta?

Tällä viikolla sain käyttää yhden työpäivän tutustuakseni Pyhä-Luoston kansallispuistossa vielä itselleni tuntemattomiin paikoihin ja reitteihin. Pitkän mietinnän jälkeen päätin mennä Luostolle ja tutustua siellä olevaan lumikenkäilyreittiin. Ajelin Luostonloman pysäköintipaikalle puolenpäivän maissa, jätin autoni parkkiin ja lähdin tallustelemaan kapeaa tietä myöten kohti Torvisen majaa.

Torvisen maja sijaitsee Ukko-Luostolta luoteeseen, heti tunturin vieressä.  Se on yksi alueen latukahviloista, joka on toiminnassa myös kesäisin. Kummallista kyllä, en ollut koskaan aikaisemmin käynyt siellä. Asian tila johtuu ehkä siitä, että en hiihdä, ja latukahvila ei siksi ole osunut matkani varrelle. Mutta nyt suuntasin kohteeseen kävellen, olihan tarkoituksenani mennä myös käveltävälle reitille.

Luostonlomasta Torvisen Majalle on vain muutaman sadan metrin kävelymatka. Sitten kulkija jo näkeekin punaisen mökin, jonka pihalla palavat tulet nuotiotelineissään. Sukset ja lumikengät voi jättää parkkiin niille tarkoitettuihin  puisiin telineisiin. Paikka näytti hiljaiselta, mutta kutsuvalta. Siispä astuin sisälle Luoston vanhimpaan latukahvilaan.

Luoston matkailutoiminta otti ensiaskeleitaan 1950-luvulla, kun Suomen Latu merkkasi Pyhä ja Luoston välille vaellusreitin vuonna 1957. Alueelle tulevat turistit majoittuivat tuolloin lähinnä Torvisen kylän taloissa, joista tietöntä matkaa Luostolle kertyi kymmenisen kilometriä. Niinpä Torvisen Maamiesseura rakensi samaisena vuonna retkeilymajan Luoston kuruun, aivan valtion maiden rajalle. Tästä majasta on vuosien saatossa tullut tunnelmallinen latukahvila Luostonlomaan, Ukko-Luoston ja Yli-Luoston väliin.

Ja minkälaiseen kahvilaan päädyinkään! Aika harvassa ovat nykyään paikat, joissa ei ole sähköä ja juoksevaa vettä, wifistä nyt puhumattakaan. Talon omistaa edelleen Torvisen kyläseura, mutta kahvilaa pitää paikallinen yrittäjä. Kahvilatoiminta varmasti osaltaan auttaa vanhan talon kunnossapysymistä.

Sisään astuessaan tulija huomaa ensimmäisenä tunnelman. Ja sähköttömyyden. Talvella sisälläkin on viileää, vaikka isossa takassa palaa iloinen tuli. Mutta ei torpassa olekaan tarkoitus hillua t-paitasillaan, ainakaan näin talvella. Takin tarkenin kuitenkin riisua, kun sen alla oli kunnon villapaita ja ympärillä lämmin tunnelma. Life was good.

Ja sitten tiskille tilausta tekemään. Halusin kahvia, paljon kahvia. Ja sen kanssa jotakin… suolaista tai makeaa, en osannut taaskaan päättää. Mutta eipä hätää, ystävällinen kaveri tiskin takana suositteli yhtaikaa molempia. Munkelot ovat Torvisen majan oma spesiaali, jossa halkaistun munkin väliin laitetaan mm. savuporoa ja puolukkamajoneesia. Aivan käsittämättömän hyvää! Ilmeisesti myös tavalliset sokerimunkit olivat hyviä, sillä muutama hollantilainen nuorimies tuli niitä ostamaan kertoen syöneensä sellaisia myös edellispäivänä. Myyjän opastuksella he sitten opettelivat sanomaan ”munkki”.

Luontomatkailun kehittämisessä keskeistä on alueen luonnon, historian ja kulttuurin nivominen matkailutuotteeksi. Tällaisten hankkeiden taustalla ovat matkailun muutokset ja trendit, kuten lähimatkailun ja paikallisuuden arvostuksen nousu. Uniikkien piirteiden ja tarinoiden esiin nostaminen auttaa paikkoja erottautumaan muista. Ei ole ollenkaan ihme, että Ilta-Sanomat sisällytti Torvisen majan munkeloineen 7 vierailun arvoisenlatukahvilan listaansa.

Majalle voi mennä hiihtäen, moottorikelkkaillen, kävellen ja pyöräillen. Syödäkseen voi ostaa munkeloitten ja munkkien lisäksi myös soppaa. Suosittelen!

Lähteet:

https://www.facebook.com/latukahvilatorvisenmaja

Haapaporras O. 2006. Hoitoalue kehityksen pyörteissä. Sodankylä: omakustanne.

Konu H., Tyrväinen L., Pesonen J., Tuulentie S., Pasanen K. & Tuohino A 2017. Uutta liiketoimintaa kestävän luontomatkailun ja virkistyskäytön ympärille – Kirjallisuuskatsaus . Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2017.