Pieni pohjoinen road trip Utsjoelle

Road trip on matka tien päällä ja omilla ehdoilla: voi päättää itse minne, milloin ja kuinka pitkälle. Otetaan vain auto alle ja lähdetään reissuun, väljällä aikataululla. Ihan näin vapaa ei minun ja SuliTeikun road trip ollut, sillä aikaa oli käytettävissä vain muutama päivä. Lokakuussa totesimme molemmat, että meillä on lomaa marraskuun alkupuolella. Yleensähän ajatellaan, että siihen ajanjaksoon sijoittuvan loman suunta ei voi olla muu kuin etelä. Me päätimme suunnata pohjoiseen, Utsjoelle.

Ensin ajatus taisi olla se, että menemme aina yöksi eri paikkaan. Vähitellen kuitenkin kirkastui halu ottaa rauhallisemmin. Utsjoki on kummallekin suhteellisen tuntematon, lähinnä läpikulkupaikka matkalla jonnekin muualle. Nyt siis päätimme tutustua kylään vähäsen paremmin, ja varasimme mökin kahdeksi yöksi.

Maantie kutsui marraskuisena maanantaiaamuna. Maailma oli monta viikkoa näyttäytynyt lähinnä lonkeronvärisenä, mutta iloksemme totesimme sään suosivan meitä sallimalla auringon näkyä. Eihän se enää korkealle noussut, eikä kauaa paistanut, mutta oli sitäkin ihanampi. Näin lähellä pohjoisen pallonpuoliskon kaamoksen alkua tuntuu siltä, että jatkuvasti on meneillään joko auringonnousu tai -lasku, joka kestää monta tuntia.

Ajelimme siis Utsjoelle suunnitelmana katsoa sitten siellä, mihin suuntaamme parin päivän päästä. Mahdollisuus oli viettää vielä kolmas yö jossain. Lopulta päätimme tehdä ajelun Karigasniemelle, yhdeksi Suomen kauneimmista mainittua, Tenoa seurailevaa tietä pitkin. Ja maineensa veroinen se olikin! Karigasniemeltä suuntasimme Inariin, ja siitä takaisin Sodankylään. Vaikka yksi suunniteltu yö jätettiinkin toteuttamatta, oli reissu ihana ja rentouttava. Juuri sellainen, kuin sen pitikin olla.

Utsjoella vuorokautinen pimeä aika on jo hyvin pitkä. Se antaa aikaa ja rauhaa ihan vain olla ja jutella. Kävimme saunomisen lomassa ja takkatulen äärellä kaikenlaisia keskusteluja ja nauroimme paljon. Yksi polveileva ja rönsyilevä keskustelu koski matkailua ja sen vastuullisuutta. Jäin miettimään omaa reissuamme tältä kannalta. Olemmeko osa ongelmaa vai saammeko synninpäästön?

Ylen tuoreessa artikkelissa kestävyyden asiantuntijat lukivat madonlukukuja matkailulle. Sen mukaan matkailun suurimmat päästöt tulevat itse matkustamisesta, käytännössä lentämisestä. Business Finlandin mukaan kestävyys matkailussa tarkoittaa muun muassa vähähiilisyyteen pyrkimistä, luonnon monimuotoisuuden vaalimista, paikallisten kulttuurien kunnioittamista ja taloudellisesta kilpailukyvystä huolehtimista. Reiluksi matkailu taas voidaan määritellä, kun sen positiiviset vaikutukset maksimoidaan ja negatiiviset minimoidaan. Reilun matkailun yhdistys antaa nettisivuillaan hyviä käytännön ohjeita reilun matkailun toteuttamiseen. 

Toteutuiko reissullamme sitten kestävyys ja reiluus? Voisin sanoa, että pääosin kyllä. Lentämisen sudenkuopan vältimme, kun pysyimme kotimaassa. Tietysti vielä pienemmät liikkumisen päästöt olisivat olleet, jos olisimme vaikkapa pyöräilleet. Mutta marraskuussa pohjoiseen matkatessa se ei ollut realistinen vaihtoehto, ainakaan meille. Pari yötä samassa paikassa vähensi ajokilometrejä ja liikuimme sen sijaan luonnossa kävellen.

Matkailijoiden suhteellisen tasainen virta on monelle kohteelle kestävämpi vaihtoehto kuin huippusesonkina vierailevat suuret matkailijamassat. Tasainen matkailijamäärä vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi alueen paikallistalouteen, ympäristön ja infrastruktuurin kestävyyteen sekä paikallisväestön hyvinvointiin. Tältä kantilta katsottuna marraskuinen matkamme osui täydelliseen ajankohtaan. Emme todellakaan olleet liikkeellä sesongissa. 

Vähäiset matkaroposemme jätimme hyödyttämään paikallistaloutta. Majapaikkamme Utsjoella oli paikallisen perheen omistamassa lomakylässä, joka myös toteuttaa ympäristö- ja kulttuurivastuullisuuden periaatteita. Aamiaistarpeet ostimme majoitusyrityksestä, mutta käristys ja pottumuusi meillä oli mukana kotoa. 

Yleisesti matkailijan on hyvä tietää perusasiat matkakohteen kulttuurista, uskonnosta, tavoista ja käytännöistä. Oikeudenmukaisesti toteutettuna matkailu hälventää eri kulttuurien välisiä ennakkoluuloja. Näin lähellä kotia emme tietysti kohdanneet isoja kulttuurieroja, mutta jotain kuitenkin. Totesimme, että paikallisen kaupan valikoimat on suhteutettu paikallisten tarpeisiin; kelkkahaalareita oli myynnissä, mutta ei sataa eri olutlaatua. Toki myös kaupassa kuultujen kielien kirjo erosi olennaisesti etelälappilaisesta, onhan käytössä suomi, saame ja norja. 

Kulttuurihistoriaan saimme tutustua Utsjoen kirkkotuvilla sekä niiden läheisyydessä kulkevalla aivan ihanalla Ulriikan polulla. Seurakunta on nimennyt sen hiljentymispoluksi; ”kantakoon jokainen hiljaisuuden vaelluksella koettu ajatus tai oivallus elämääsi myös arjessa”. Polun pituus on noin kaksi kilometriä ja se on helppokulkuinen ja hyvin merkitty.

Toisenlainen, kulttuuriinkin liittyvä, paikka on kirkonkylän vieressä kohoava Ailigas-tunturi. Sana ailigas tarkoittaa saamen kielessä pyhää. Samannimisiä tuntureita on Utsjoella kolme ja tämä on niistä matalin, 342 m. Tunturin laella on koko kylämaisemassa selvästi näkyvä linkkimasto sekä utsjokelaisten tähtitieteen harrastajien pieni tukikohta.

Luonnossa liikuimme koko ajan vain olemassa olevilla, merkityillä reiteillä. Olimme liikkeellä joko hyvissä ajoin aamulla tai iltapäivän hämärissä, joten muita ihmisiä ei juurikaan näkynyt. Ajankohdan vuoksi meidän ei tarvinnut erikseen vältellä suosittuja retkeilypaikkoja. Inarin kylän kupeessa sijaitsevalla Jäniskosken esteettömällä reitillä uskoisin olevan kesäisin paljon liikkujia ja laavun olevan hyvinkin suosittu. Tällä reissulla saimme ihailla kosken kuohuja ja syödä eväitä kaikessa rauhassa. 

Innokkaina valokuvaajina juttelimme SuliTeikun kanssa pitkän tovin luontokohteisiin liittyvästä vastuullisesta viestinnästä. Sosiaalisen median julkaisuilla voi olla isokin vaikutus, ja julkaisut liikkuvat nopeasti. Ehkä emme kuitenkaan ole niin suuria vaikuttajia ja niin hyviä kuvaajia, että kuvamme saisivat aikaan suurta ryntäystä mihinkään. Mutta jaettujen valokuvien vaikutus kannattaa pitää mielessä, eikä jakaa mitä sattuu, esimerkiksi paikoista joihin meno on kiellettyä tai jotka ovat pyhiä. Ihmisten luvattomasta kuvaamisesta nyt puhumattakaan! Saamelaisalueella sekin saattaa olla ongelma, kun paikalliset pukeutuvat juhlavaatteisiinsa ja joutuvat tahtomattaan matkailijoiden kuvaamiksi.

Vastuullisin matkaterveisin