Millainen on onnistunut hillareissu?

Hillakuume on jokakesäinen tarttuva tauti, joka jyllää varsinkin Pohjois-Suomessa. Tämä riesa vaikuttaa sekä uhriensa että heidän läheistensä elämään. Kun hillaan on pakko päästä, joutuvat muut hommat odottamaan parempia aikoja. Taudissa on tietysti lieväoireisia muotoja, jolloin pari piipahdusta hillasuolla riittää. Mutta vakavampioireinen versio panee uhrinsa tarttumaan sankon ripaan joka aamu usean viikon ajan, ja viettämään soilla kaiket päivät.

Minä saan onneksi hillakuumeesta yleensä sen lievän version. En ramppaa hillassa viikkotolkulla enkä nouki sinnikkäästi kymmenen litran sankkoa täyteen joka reissulla. Minulle on tärkeää, että marjojen kerääminen on suhteellisen mukavaa hommaa.

Mikä sitten on onnistuneen hillareissun resepti? Tässä asioita, jotka toteutuessaan tekevät hikisenä ja sääskien syötävänä suolla tarpomisesta siedettävää, tai jopa mukavaa.

• Mahdollisimman vähän kävelemistä. Pidän patikoimisesta ja hillojen keräämisestä, mutta ehdottomasti erikseen. Jos näitä asioita joutuu tekemään samalla reissulla, ei kumpikaan tunnu kivalta. Minun suosikkipaikkoihin pääsee veneellä.

• Tietopaikat. Minä en välitä lähteä summamutikassa tuntemattomalle suolle katsomaan olisiko siellä hilloja. Onneksi minulla on sukulaisia, jotka ovat paljastaneet tuon ensimmäisen kriteerin mukaisia tietopaikkoja. Kiitos Sulo, Jari ja Aaro!

• Sopivaa seuraa. Se on ehdottomasti mukavampaa ja turvallisempaa kuin yksin meneminen. Millainen seura sitten on sopivaa? Täytyy olla yhteneväiset tavoitteet. Reissu ei onnistu, jos toinen haluaa kerätä 3 litraa (eikä haittaa, vaikka ei löytyisi sitäkään) ja toinen saavillisen (”pois ei lähdetä, ennen kuin astia on täynnä”). Seurassa pitää myös olla sopivassa suhteessa juttelua ja omissa oloissaan olemista.

• Paikka, jossa ei tarvitse pelätä eksyvänsä. Hyvät ja selkeät maamerkit ovat näkyvissä. Veden rannalla oleva paikka on paras. Vesi näkyy kauas ja lisää tuulen mahdollisuutta.

• Tarvittava määrä hyttyskarkotteita. Pikiöljy on hyvä käsiin, koska se ei ole myrkyllistä. Ötökkätököttiä pitää olla koko ajan mukana. Sääskihuppu ehkä toimii.
• Sopiva sää. Ei liian kuuma eikä liian kylmä. Sateella kastuu vaatteet ja tulee kylmä, ja hillat ovat ikävän märkiä.
• Sopivat vaatteet. Hillasuo on kaiken tyylikkyyden tyyssija. Pitää olla pitkävartiset kumpparit tai kengät, joiden kastumien ei haittaa. Löysät vaatteet ovat mukavat, eivätkä itikat pääse silloin syömään niin helposti. Isän vanha ja ohueksi kulunut flanellipaita on ihan paras: ilmava, antaa liikkumavapauden ja sen voi valella sääskimyrkyllä. Parasta on olla myös mahdollisimman värikäs/erottuva, jotta kaverit löytävät sinut suolta. 

• Eväät sään, reissun keston ja omien mieltymysten mukaan. Suolaista ja sokerista. Tarpeeksi juotavaa. Kahvia termokseen tai kahvinkeittovälineet.

• Nuotiopaikka on kiva. Nuotskilla voi evästellä ja istuskella. Ja jutella sen sopivan seuran kanssa.

• Puhelin, jossa on virtaa ja kaverien numerot.
• Puukko ja tulitikut, vaihtosukat.
• Kerro jollekin mihin olet menossa. Silläkin uhalla, että hillapaikkasi paljastuu.
• Vaelteleva mieli on hyväksi. Hillasuo on paras paikka antaa omien ajatusten lentää.

Näillä spekseillä pitäisi hillareissun onnistua. Joo, alan jo tuntea, että hillakuume on nousussa! Ja tahti on tämä😂:

Terveisin